Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset Tapahtumat Kuvat Boksi KS-Digi Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Kansallisruuat

Kolumni - 25.1.2017 kello 8.01
Liisa Alanko

Suomi 100 -juhlavuosi on hyvässä vauhdissa, ja voimme osallistua monipuolisiin tapahtumiin. Aito ylpeys itsenäisestä Suomesta on hyvä tunne. Kansallistunnetta ja maamme omaleimaisuutta kohotetaan myös erilaisilla valinnoilla, joita tänä vuonna tehdään.

Ruisleipä valittiin kansanäänestyksellä Suomen kansallisruuaksi. Rukiin viljely vaatii kokemusta, osaamista ja hyvät olosuhteet. Myös ruisleivän valmistaminen on taitolaji. Parhaimmat syömäni rukiiset leivät ovat olleet sellaisten kotitarveleipureiden tekemiä, jotka ovat saaneet oppinsa perimätietona.
Ruisleivän voi tehdä taikinajuureen tai hiivalla hapattamalla. Moni säilyttää vuosikymmeniä vanhaa taikinajuurta sukuaarteena, joka antaa valmiiseen leipään tiettyä lisäarvoa. Toiset ostavat kaupasta ruisleipäainespussin ja tekevät siitä ihan hyvää leipää. Ruisleivän paistamissa on siinäkin monta haastetta alkaen uuninlämmityksestä.

Suomalainen tuntee rukiin arvon. Leipä miehen tiellä pitää ja ruista ranteessa ovat tuttuja sanontoja. Ruis on ottanut paikkansa suomalaisten sydämissä vatsan kautta. Maassamme on aikoinaan kärsitty katovuosista ja niiden seurauksena nälkäkuolemista.
Ruuantuotannon omavaraisuutta oli aiemmin välttämätöntä arvostaa ja turvata. 1850-luvulla annetun viljamakasiiniasetuksen mukaisesti kylille perustettiin makasiineja, joihin varastoitiin siemen- ja syöntiviljaa katovuosien varalta.

Varikoinen eli hämäläinen limppu on tuhti ruokaleipä, jonka ohjeen kuhmalahtelainen Rauha Vappula on kirjoittanut muistiin.
Ruisjauhoihin ja mämmimaltaisiin vatkataan kolmessa erässä – aina imellytyksen jälkeen – ensin lämmin, sitten kuuma ja lopulta kiehuva vesi.
Taikinan annetaan hapantua 2–3 vuorokautta, minkä jälkeen se maustetaan suolalla. Kun taikina on kohonnut, se leivotaan limpuiksi ja voidellaan verellä ja suolalla tai siirappivedellä.
Limppua paistetaan hyvässä uuninlämmössä noin tunti, ja se voidellaan kypsänä uudelleen.

Toiseksi kansanäänestyksessä tuli karjalanpaisti. Meidän äiti osaa tehdä sen. Karjalanpaisti perunoiden kanssa on herkkuruokaa. Minä tykkään laittaa haarukkaan ruisleipäpaloja, upottaa ne kuumaan karjalanpaistiliemeen ja sitten nauttia.
Leivän kuivat reunapalat maistuvat erityisen hyviltä tällä tavoin. Joskus on tullut käryä, kun olen vielä leivinuunissa hautuvaan paistiin ronkkinut leipää ja liemitippoja on pudonnut arinalle.
Kaikki äänestystulosten kärjessä olleet ruuat ovat minullekin tuttuja ja maistuvia, ja niitä kaikkia on meillä kotona valmistettu. Kärkitusinassa ei ollut läskisoosia, mitä hiukan ihmettelen. Terveysvalistus on ehkä vieraannuttanut kansan läskisoosista vai olisiko siat jalostettu läskittömiksi.

Noloa tunnustaa, että en ole varikoista koskaan valmistanut. Itsenäisyytemme juhlavuonna tilanne muuttuu. Jos saan leivästä sellaista herkkua kuin toivon, viistän siitä heti lämpimänä viipaleen, jonka päälle laitan voita. Nyt jo tulee vesi kielelle.

Kauppaympyrän teemaliite nyt luettavissa!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Kauppaympyrän teemaliite nyt luettavissa!
~
Takaisin ylös