Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Kansitettua Kummelia

Uutiset - 24.9.2015 kello 17.35
Tiina Kuvaja
Kansitettua Kummelia
Kiivaimmaista Kummeli-buumista ehti kulua vuosia, ennenkuin ilmiö jalostui kirjaksi. Takana vasemmalta Heikki Hela, Tuomas Marjamäki ja Heikki Silvennoinen, edessä Timo Kahilainen, Olli Keskinen ja Heikki Vihinen.

Kangasalta kotoisin olevan Tuomas Marjamäen juuri julkaistu kirja, Kummeli – Erittäin hyvin sanottu, sai alkunsa vuoden 2014 alussa.­­­
– Haastattelin Kummeli-elokuvan julkaisemisen jälkeen Timo Kahilaista. Puhelun lopuksi hän kysyi, mitä mieltä olisin Kummeli-kirjan kirjoittamisesta. Aloin saman tien raivaamaan kalenterista aikaa Kummeleiden haastatteluja varten, Marjamäki kertoo.
Hän oli ehtinyt miettiä kirjan mielessään jo valmiiksi, sillä ensimmäisen kerran ajatus Kummeli-kirjasta oli syntynyt jo puolitoista vuotta aiemmin ystävän kanssa jutellessa.
– Ihmettelin, miksi kirjaa ei oikeastaan ole kirjoitettu jo aiemmin. Kummeli oli kuitenkin omaa sukupolvea liikuttanut iso ilmiö, jonka historian oli jo aikakin päästä kansien väliin.

Kirjan kirjoitusprosessi käynnistyi nopeasti ja eteni limittäin haastattelujen kanssa. Suurimmat haasteet Marjamäellä olivat aikataulujen yhteen sovittaminen ja tekstin lyhentäminen.
– En ollut valmis luopumaan tarinoista , vaan tiivistin tekstistä kaiken tylsän pois. Tavoitteena oli kuitenkin tasapainoinen kokonaisuus, joten yhtäältä piti lyhentää ja vastaavasti toisaalta pidentää.
Pääosin kronologisessa järjestyksessä etenevä tarina Kummelista on järkälemäinen tietokirja, mutta sen painopiste on viihdyttävyydessä.
– Kirja ei yritä olla totinen historiikki, vaan sen on tarkoitus naurattaa samoin kuin Kummelin ohjelmat ja elokuvatkin, Marjamäki kertoo.
Lopputuloksesta kirjailija on itsekin yllättynyt vaikka myöntää, että omaan tekstiin ei koskaan voi olla täysin tyytyväinen.
– Erityisesti kirjan ulkoasusta tuli hieno.Harmaa tekstini on saatu elämään visuaalisesti. Pohdin, odottavatko fanit liikoja kirjalta, mutta siitä tuli parempi kuin odotin.

Marjamäki ei tunnustaudu varsinaiseksi Kummeli -faniksi, vaan aihe kiinnostaa häntä enemmänkin tutkimisen arvoisena ilmiönä.
– 1990-luvulla olin Pikkolan koulussa, jossa Kahilainen oli sijaisena samaan aikaan, kun Kummelit olivat kuumimmillaan. Olin osa porukkaa, joka fanitti Kummelia, joten pystyn näkemään fanien pään sisälle.
Marjamäki kertoo huomioineensa kirjassaan kuitenkin myös niitä lukijoita, jotka eivät voi sietää Kummelia.
Hänen paras Kummeli-muistonsa on kahdenkymmenen vuoden takaa, jolloin Kummeli-huuma oli kuumimmillaan.
– Tapasin Heikki Silvennoisen Kangasalan Sanomien toimituksen naapurissa sijainneessa Merita-pankissa. Kirjoitin siihen aikaan omaa lehteä, ja pyysin häneltä haastattelua. Koko kesän yritin turhaan soittaa Silvennoiselle. Sain haastattelun vasta nyt, tasan kaksikymmentä vuotta myöhemmin, kirjaa tehdessäni.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös