Käsityötunnilla syntyy vaikka traktorin peräkärry

0
Mauri Tapala on opettanut Pikkolan koulussa 31 vuotta. Yläkoulun käsitöissä opetellaan edelleen perustaitoja, mutta etenkin valinnaisissa oppilaat pääsevät toteuttamaan paljon omia ideoitaan.

Löylykauha, säästölipas, pehmonalle, ovikello ja collegehuppari – töitä, joita peruskoulun käsitöissä väsättiin reilut kymmenen vuotta sitten. Mutta mitä koulujen käsityötunneilla syntyy, kun vuosi 2020 lähestyy?

– Opetus on pysynyt osittain samanlaisena, osin muuttunut, Pikkolan koulun käsityönopettaja Mauri Tapala miettii. Hän on työskennellyt opettajana 31 vuotta ja ollut mukana kehittämässä useita opetussuunnitelmia (ops).

Tapalan mielestä tuoreimmassa, vuoden 2014 suunnitelmassa on haettu vaikutteita käsityöopetuksen alkujuurilta. Käsityöstä tuli pakollinen oppiaine vuoden 1866 kansakouluasetuksen seurauksena. Se korosti käsityöprosessin aikaisen ajattelemisen ja ymmärtämisen merkitystä.

Nykyään käsityö on prosessi, johon kuuluvat suunnittelu, toteutus ja arviointi. Oppiaineen tavoitteena on oppia kädentaitoja, mutta myös kehittää motoriikkaa sekä hahmotus- ja ongelmanratkaisukykyä.

– Ei ole niin merkittävää, mitä vie repussa kotiin, vaan mitä on oppinut sitä tehdesssä.

Käsityö on ollut niitä kouluaineita, joiden sisällön on määritellyt sukupuoli. Aikaisemmin se on jaettu muun muassa tyttöjen ja poikien käsitöihin sekä tekstiili ja tekniseen työhön. Lisäksi ainetta on nimitetty rätti- ja puukässäksi.

Kaikissa Kangasalan peruskouluissa tytöt ja pojat ovat opiskelleet yhdessä sekä teknistä että tekstiilityötä vuodesta 2004 alkaen. Pikkola kokeili sekaryhmiä jo 1990-luvun puolivälissä.

– Ajatuksenamme oli silloin, että jos jotain opetetaan, sitä opetetaan kaikille, Tapala kertoo.

Hän tietää, että jossain päin Suomea on kuitenkin vasta viime vuosina siirrytty sekaryhmiin. Nykyisessä opsissa ainetta kun ei enää jaeta edes tekstiili ja tekniseen työhön.

– Siinä mainitaan vain, että opetuksessa käytetään tekstiilityön ja teknisen työn työtapoja.

Kirkkoharjun koulun käsityönopettaja Anniina Laukkanen kertoo, että sekaryhmät ja aineen pakollisuus aiheuttavat toisinaan haasteita alakoulussa.

– Taitojen kirjo lapsiryhmässä on suuri. Kun neulomme esimerkiksi lapasta, osa ei voi tehdä neljällä puikolla ollenkaan. Toisilla työ voi olla nopeasti valmis, Laukkanen kertoo.

Oppilaat ahkeroivat edelleen pitkälti samojen käsitöiden parissa kuin 15 vuotta sitten, jolloin hän valmistui opettajaksi.

Uusi opsi on kuitenkin lisännyt oppilaan mahdollisuuksia vaikuttaa materiaalivalintoihin ja työn lopputulokseen. Kuten yläkoulussa, alakoulussakin käsityö on prosessi, joka alkaa suunnittelusta ja päättyy arvioimiseen.

– Kuudennen luokan oppilaat kutovat villasukat. He saavat miettiä, kuinka pitkän varren neulovat. Jos kantapää on jollekin hankala, hän voikin tehdä säärystimet, Laukkanen mainitsee esimerkiksi.

Alakoulun käsityöopettaja joutuu toisinaan keksimään vaikka mitä motivoidakseen oppilaita.

– Kun lapset löytävät yhteyden oman työn ja arkielämän välille, he innostuvat. Esimerkiksi muutamia vuosia sitten kun kännykät yleistyivät, teimme niille säilytyspusseja.

Motivaatio kasvaa heti, jos työ on jotenkin trendikäs. Kännykkäpussukan ohella hitti-ideoiksi ovat osoittautuneet Pokémon- ja Minion-pehmolelut sekä hiusdonitsit.

Opettajat ideoivat töitä, joissa yhdistyvät pehmeät ja kovat materiaalit. Sellainen voi olla vaikkapa puinen penkki, johon ommellaan kankainen päällinen.

Kirkkoharjun koulussa käsityötä on kaikilla 1.–6.-luokan oppilailla. Lisäksi halukkaat voivat ottaa sen valinnaisaineeksi neljänneltä vuosiluokalta alkaen.

Yläkoulussa käsityö on pakollista vain seitsemännellä luokalla. Sen jälkeen halukkaat saavat valita sen valinnaisaineeksi ja suuntautua joko tekstiilimateriaaleihin tai teknisiin materiaaleihin.

Valinnaisilla käsityötunneilla korostuvat oppilaiden omat ideat ja suunnittelu. Etenkin yläkoulussa nuoret saavat melko vapaat kädet toteuttaa näkemyksiään.

Tapala kertoo, että eräs oppilas teki taannoin traktorin peräkärryn. Se on esimerkki työstä, jota rakentaessaan oppilas joutui ratkomaan monia teknisiä ongelmia.

Molemmat pitkän linjan opettajat toivovat että kädentaidot pysyisivät osana peruskoulun opetusta myös tulevaisuudessa.

– Haluaisin, että lapset oppisivat arvostamaan enemmän omaa tekemisestään ja työtään, Laukkanen mainitsee.

Tapala muistuttaa, että käsityö on hyvä vastapaino teoreettisten aineiden vaatimalle ajattelutyölle. Käsityössä pääsee soveltamaan tietoja ja näyttämään erilaisia taitoja.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.