Koti Artikkelit

Auto osui leveään kuljetukseen Lahdentiellä viime yönä

0

Lahdentiellä sattui henkilöauton ja puoliperävaunuyhdistelmän, eli rekan, kylkikosketus tänään hieman puoliyön jälkeen.

Erikoiskuljetusta tehnyt puoliperävaunuyhdistelmä oli lastattu noin kuuden metrin levyisellä kuormalla. Kuljetuksen edellä kulki kaksi merkkivaloin varustettu varoitusautoa ja takana yksi. Rekka ajoi Lahden suuntaan ja henkilöauto Tampereen suuntaan.

Ajoneuvojen kohdatessa henkilöauton kylki osui leveän kuljetuksen vasempaan kylkeen. Henkilöauto kärsi kolarivaurioita.

Tilanteessa ei aiheutunut henkilövahinkoja. Poliisi tutkii asiaa liikenneturvallisuuden vaarantamisessa.

Lentolaan avautuu kaksi uutta kuntosalia elokuussa – liikkumattomuus on kangasalalaisten salien yhteinen kilpailija

0
Lentolan liikekeskukseen avautuvassa Liikussa tehdään vielä remonttia. Talotekniikkaurakoitsija Constin työntekijä asensi valaisinkiskoja viime viikolla. Kuntosalilaitteiden asentajat pääsevät töihin heinä-elokuun vaihteessa.

Kangasalalaisten kuntoilumahdollisuudet lisääntyvät elokuussa kertarysäyksellä, kun kaksi isoa kuntosaliketjua avaa uudet salinsa Lentolaan. Kuntokeskus Liikku palvelee asiakkaita Lentolan liikekeskuksessa ja Fysioline Fressi Artturintiellä.

Liikun toimitusjohtaja Johanna Riihijärvi kertoo, että markkinatutkimusten mukaan uusille kuntosaleille on kysyntää.

– Kangasalla salin sijainti on hyvä. Löysimme täältä avarat ja valoisat tilat. Parkkipaikat ovat ilmaisia. Meillä on salit jo Tampereella ja Ylöjärvellä, Riihijärvi luettelee syitä laajentaa bisnestä Kangasalle.

Fressin toimitusjohtaja Petri Kilpiä kertoo, että yrityksellä on useita kuntosaleja Tampereella. Tänä vuonna se avaa uusia saleja kehyskuntiin hyvien liikenneyhteyksien päähän.

Aivan Liikun naapurissa toimiva Easyfit on tarjonnut kuntosalipalveluita Kangasalla kahdeksan vuotta. Yrittäjä Pekka Lahti ei ole yllättynyt, että Kangasalle avautuu uusia kuntosaleja, sillä kilpailun kiristyminen liikunta-alalla on ollut odotettavissa.

Kuntosalit tarjoavat puitteet niin tavoitteellisille kehonrakentajille kuin lihaskuntoharjoittelua harrastaville terveysliikkujille.

Lahti uskoo, että kaksi isoa salia lisäävät kilpailua. Se ei kuitenkaan ole välttämättä huono asia.

– Kilpailu pitää toiminnan ryhdissä. Toimintaa ja palvelua pitää kehittää jatkuvasti, hän pohtii.
Samaa mieltä on Kilpiä. Hänen mukaansa kilpailuasetelma pakottaa kuuntelemaan asiakkaita herkällä korvalla.

– Kun päätös salin avaamisesta tehtiin, emme tienneet, että Liikku tulee Kangasalle. Onhan tilanne hieman erikoinen, Kilpiä myöntää.
Kahden salin lähes samanaikainen avautuminen voi vaikuttaa ylitarjonnalta. Kilpiä kokee kuitenkin, että Kangasalan kokoiselle paikkakunnalle mahtuu useampia isoja alan toimijoita.

Kilpiän mukaan kuntosali valitaan yleensä mahdollisimman läheltä kotoa, noin viiden minuutin automatkan päästä.
Vaikka kuntosalit kilpailevat luonnollisesti keskenään, on niillä myös yhteinen vastustaja – ihmisten liikkumattomuus.

– Sohva on kuntokeskuksen suurin kilpailija, Lahti kiteyttää.

Riihijärvi huomauttaa, että vain 13 prosenttia suomalaisista on jonkin kuntosalin jäsen. Hän kokee salien täydentävän toisiaan ja lisäävän lihaskuntoharjoittelun suosiota.

– Yleensä kun paikkakunnalle tulee uusi sali, kaikkien toiminta elpyy. Emme kilpaile keskenään. Yhdessä saamme nostettua harrastajien määrää, Riihijärvi toteaa.

Kangasalan keskustan Kuntokeskus Linjassa on harjoiteltu vuodesta 1997 asti. Kuohun tiloissa Linja on toiminut kymmenen
vuotta.

– Sijainti on hyvä, koska Kuohu on paikka, johon ihmiset tulevat liikkumaan, yrittäjä Mikko Kylliäinen toteaa.
Hän ja Lahti haluavat uskoa, että asiakkaat pysyvät uskollisena tutuille saleille.

Kuntokeskus Linjan yrittäjä Mikko Kylliäinen toivoo, että asiakkaat pysyvät uskollisena tutuille saleille, vaikka kaupunkiin avautuu uusia kuntokeskuksia.

– Aluksi voi toki olla muuttoliikettä suuntaan ja toiseen. Ihmiset menevät ehkä katsomaan, millaista uudessa paikassa on, Kylliäinen huomauttaa.

Toimitusjohtaja Jorma Malm Malm Areenalta arvelee, että uudet Lentolan kuntosalit voivat saada kangasalalaiset käyttämään innokkaammin paikallisia kuntosalipalveluita.

Malm ei usko, että uusien salien avautuminen vaikuttaa merkittävästi liikuntakeskuksen toimintaan. Malm Areenalla on erityisesti toiminnalliseen harjoitteluun sopiva kuntosali.

– Liikuntaskeskuksessamme on paljon muutakin kuin kuntosali. Vuokraamme tiloja eri toimijoille ja urheiluseuroille, hän toteaa.

Liikkuun, Kuntokeskus Linjaan, Easyfitille ja Malm Areenan kuntosalille pääsee sisälle aamusta iltamyöhään. Fressin salilla asiakkaat voivat kuntoilla ympäri vuorokauden. Asiakaspalvelua liikuntapaikoista saa vaihtelevasti.
Easyfitillä ja Fressillä pidetään myös ryhmäliikuntatunteja. Malm Areena järjestää ryhmäliikuntakursseja.

– Fressin 24h-saleilla ei yleensä ole ryhmäliikuntaa, joten Kangasala on siinä mielessä hieman spesiaali, Kilpiä kertoo.
Kaikki yrittäjät kertovat saliensa kohderyhmäksi monenikäiset ja -tasoiset liikkujat. Puitteet on oltava kunnossa sekä ammattimaiseen kehonrakennukseen ja urheiluharjoitteluun että terveyttä ylläpitävään kuntoiluun.

Asiakkaita ei haluta sitouttaa pitkiin sopimuksiin, vaan liikkumaan pääsee kuukausimaksulla tai kuntosalikortilla, johon ostetaan käyntikertoja.

– Sanoisin, että se on nykyään alan käytäntö. Asiakas maksaa esimerkiksi kuukausittain, kuten monista muistakin palveluista. Pidemmät sopimukset ovat harvinaisempia, Lahti pohtii.

Yön ainoan valopilkun vuosi

0

Anne Bernerin taksiuudistus on nyt vuoden ikäinen. Täytekakkujen syönnin ja ilmapallojen puhaltamisen sijaan on syytä pohtia sitä, mitä kulunut vuosi on tuonut tullessaan.

Maaseudun takseille kela-kyydit ovat elinehto. Kela kilpailutti taksipalvelut lakiuudistuksen kynnyksellä. Kela-kyytien korvaus pieneni ja tätä on kompensoitu taksahintojen nostolla.

Taksibisnes on keskittynyt sinne, missä ovat asiakkaat. Taksien väheneminen maaseudulla haittaa taksin käyttäjien arkea. Asiakkaiden kannalta on ikävää, jos taksia ei saa tai sen saapuminen kestää luvattoman kauan.

Tapasin viime viikolla taksiyrittäjiän Sahalahdella. Yrittäjä Soili Luoto kertoi, että suurin muutos maaseudun takseille on ollut luokseajokorvauksen poistaminen. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kun taksi ajaa asiakkaan luokse, kulut maksaa yrittäjä itse. Kannattamatonta ajoa tulee paljon.

Yrittäjät ovat puun ja kuoren välissä: keikkataksat ovat pieniä ja niitä pitää kompensoida nappaamalla kaikki ajot itselle.

Olen ottanut tavakseni keskustella taksimatkojen aikana uudistuksesta. Auton takapenkillä kuulee mielenkiintoisia tarinoita, taksinkuljettajilla on selkeä tarve avautua. Olen pitänyt korvani auki ja antanut puheenvuoron toisille.

Vuosi on kuitenkin lyhyt aika ja näin ison uudistuksen toimivuus testataan vain pitkällä ajanjuoksulla.

Heinäkuun alussa uutisoitiin, että nykyinen liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin käy taksiuudistuksen valuvikojen kimppuun. Korjattu laki on mahdollista saada voimaan vasta vuoden 2021 alkupuolella. Samoin kerrottiin myös taksialalla rehottavasta harmaasta taloudesta. Näiden kitkemiseksi Marinilla riittää varmasti töitä.

Kesäisen päivän tunnelmointia

0

Oli sateinen kesäpäivä, yhteinen arkivapaa kolmivuotiaan kanssa, ja edessä pakollinen evakko pois kotoa remontin jaloista. Mietin pääni puhki ilmaista pakopaikkaa, jossa voisimme kuluttaa aikaa mahdollisimman kivuttomasti.

Vaikka nykyinen kotikuntamme tarjoaa monia mahdolli­suuksia, ei päähäni pälkähtänyt mitään muuta, kuin Kangasalan kirjasto. Ja mikäs siinä; meillä oli käsissämme pelkkää aikaa ja riittävästi bensaa auton tankissa.

Kangasalan kirjasto on ollut tämän jälkeen sateisten kesäpäivien ja yhteisten arkivapaiden pelastus. Vaikka lapsi ei viihtyisi tuntikausia kirjojen parissa, voi aikaa viettää lasten osaston perällä leikkipaikassa. Siellä löytyy leikkikeittiö, piirtelymahdolli­suuksia ja se kaikista hienoin juttu; jättimäinen liitutaulu.

Kuinka ihana keksintö tämä tilava leikkinurkkaus onkaan! Itse voi vaikka selailla jotain hömppänovellia samalla, kun teeskentelee syövänsä lapsensa leikkikeittiössä kokkaamaa muovimakkaraa. Rentoa ja vaivatonta meininkiä, kunhan vain välillä muistuttaa lasta kirjaston lukurauhasta.

Leikkituokio kestää helposti kirjojen lukemiseen yhdistettynä pari tuntia. Kun lounasaika koittaa, kirjasto tarjoilee ratkaisun tähänkin; kipitämme rappuset alakerran kahvioon haukkaamaan purtavaa.

Yleensä lounaan jälkeen koittaa päiväuniaika, mutta joskus lämpimänä päivänä saatamme vielä suunnata jälkiruokajäätelölle läheiselle jäätelökioskille.

Viimeksi torin läpi kioskille kävellessämme ylitseni pyyhkäisi nostalginen aalto täynnä muistoja. Minulla on tiukka side Kangasalan keskustaan, sillä niillä kulmilla olen kasvanut ja seikkaillut suurimman osan elämästäni.

Muistan ajan, jolloin toria reunustavia kerros­taloja ei ollut olemassakaan. Muistan myös, missä sijaitsi Ruokavarasto ja Airin Puoti. Ja sitten mieleeni pälkähtää, että olen seissyt mieheni kanssa käsi kädessä vanhan K-market Kesäpäivän katukivetyksellä teinivuosinamme. Silloin, kun kirjaston uusista tiloista tai Kangasala-talosta ei ollut vielä tietoakaan.

Keskusta on kasvanut ja muuttunut paljon lapsuudestani, mutta jäätelökioski seisoo edelleen tutulla paikallaan, torin reunalla.

Ymmärrän nyt hämmentävän selkeästi sen, kuinka paljon olen itsekin muuttunut keskustan mukana. Tältä jäätelökioskilta kävin lapsena ostamassa jäätelöt äitini ja pikkuveljeni kanssa kesällä, kun tulimme Vesaniemestä uimasta. Ja nyt kävelen sinne oma tytär mukanani.

Kioskilla tilaan tyypilliseen tapaani mangomelonijäätelöä. Kerran lapsena rahani eivät riittäneet jäätelöpalloon, mutta ihana myyjä myi sen minulle silti. Muistan edelleen, että jäin kioskille velkaa kymmenen senttiä, enkä ole vieläkään maksanut sitä takaisin.

Onkohan piikkini jo vanhentunut kaikkien näiden vuosien jälkeen?

Ruokien päiväyksiä ei kannata pelätä – kylmälaukku on hyvä kauppakaveri kesäkuumalla

0
Kangasalla asuva mikrobiologi Anna-Mari Alanen analysoi elintarvikkeita työkseen.

Luodaan kuvitteellinen keittiö, jossa on vanhentunutta, siis päiväysmerkintänsä ylittänyttä, ruokaa. Monta viikkoa vanhoja kananmunia, kuukauden vanhaa kahvia, parin viikon vanha smetanapurkki ja pari päivää sitten päiväyksensä ylittänyt maitopurkki. Kaiken päälle hellalle on jätetty kattilallinen lämmintä lihakeittoa, leikkuulaudalle graavilohisiivuja ja keittiönpöydällä lepää homepilkullisia bataatteja.

Mitä tekisi näille ruoille mikrobiologi Anna-Mari Alanen, joka työkseen tutkii ruokien säilyvyyksiä ja mikrobiologisia ominaisuuksia? Heittäisikö menemään vai söisi hyvällä ruokahalulla?

Alkuun Alanen tahtoo tehdä eron viimeinen käyttöpäivä (VKP)- ja parasta ennen (PE)-merkinnöillä varustettuihin elintarvikkeisiin. Edellisiin lukeutuvat muun muassa kypsät ja raa´at lihatuotteet ja iso osa valmisruoista, jälkimmäisiin puolestaan maitotuotteet ja kuivat elintarvikkeet kuten kahvit, siemenet, näkkileivät ja murot.

– VKP-tuotteet ovat helposti pilaantuvia tuotteita, joiden valmistaja takaa säilyvän hyvinä viimeiseen käyttöpäivämäärään saakka, kunhan tuotteet on säilytetty oikeissa lämpötiloissa. Kuivissa PE-tuotteissa mikrobit eivät yleensä pääse kasvamaan, ja niiden syötävyyttä voi arvioida aistinvaraisten havaintojen perusteella, Alanen sanoo.

Alanen söisi hyvällä omallatunnolla kaikki esimerkissä mainitut niin kutsutut vanhentuneet tuotteet, jos ne tuoksuisivat ja maistuisivat hyviltä.

Vanha kansa kaapii homeen omenahillon päältä ja pistelee loput hillot poskeensa.
Alanen puristelee päätään.

– Vaikka näkyvän homeen poistaa, saattaa lopputuotteeseen huonolla tuurilla olla siirtynyt hometoksiineja, jotka ovat terveydelle haitallisia. Home saattaa myös rihmottua salakavalasti hyväkuntoiselta näyttävään tuotteeseen. Siksipä heittäisin biojätteisiin esimerkki keittiön osittain hometta itseensä keränneet bataatit, Alanen sanoo.

Ruoka voi mennä huonoksi kahdella eri tavalla. Ruoassa voi olla pilaajabakteereja, jotka lisääntyessään muuttavat ruoan pahanmakuiseksi ja -hajuiseksi. Pilaajabakteerit eivät kuitenkaan useinkaan ole terveydelle vaarallisia.

Varsinaisen terveysvaaran aiheuttavat taudinaiheuttajat, joita ovat esimerkiksi salmonella, listeria ja yersinia. Taudinaiheuttajat tulevat raaka-aineiden mukana tai ne pääsevät elintarvikkeeseen kotikeittiössä, esimerkiksi huonon käsihygienian vuoksi.

– Stafylococcus aureus -niminen bakteeri viihtyy ihmisen iholla, nenän limakalvoilla ja tulehtuneissa haavoissa. Niistä se voi siirtyä käsiteltävään elintarvikkeeseen ja levittää siihen toksiininsa.

Clostridium perfringens on itiöllinen bakteeri, jonka itiöt säilyvät hengissä kuumennuksessa.

– Hitaasti jäähdytetyssä lihakeitossa voi olla tällaisia bakteereja, joiden itiöt ovat kuumennuksesta huolimatta jääneet henkiin. Jos liha on vanhaa tai lojunut ennen kuumentamista kauan huoneenlämmössä, en söisi sitä.

Raakoja kala- ja lihatuotteita Alanen ei valmistaisi ruoaksi viimeisen käyttöpäivän jälkeen.

– Toisaalta esimerkiksi vain osa samaa huonoa ruokaa syöneistä saa ruokamyrkytyksen. Osalle ei tule lainkaan oireita, ja osa, kuten lapset tai vanhukset, voivat mennä todella huonoon kuntoon, hän muistuttaa.

Oikea käsittely- ja säilytystapa kasvattaa tuotteiden säilyvyyttä. Esimerkiksi hapanmaitotuotteet saattavat avaamattomina ja tarpeeksi viileässä säilytettyinä säilyä syöntikelpoisina hyvinkin kauan.

– Jukurttien, smetanan ja rahkan hapatteessa on maitohappobakteereja, jotka estävät muiden mikrobien lisääntymistä.

Pakastin on oiva keino lisätä elintarvikkeiden elinikää. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka pakastaminen estää mikrobien kasvun, se ei tapa niitä.

Ruokakauppaan Alanen vinkkaa mukaan otettavaksi kylmälaukun. Kesähelteillä laukkuun kannattaa pakata myös kylmäkallet.

Isossakarissa kangasalalaistaustaiselle matkailuyrittäjälle iskee kaipaus Vesijärvelle

0
Majakka Isokari
Noora Hildènin työpäivä majakkasaarella voi pitää sisällään niin kokkaamista, siivoamista kuin yrityksen hallinnollisia töitä. Kuva: Isokari

Maiseman voi jokainen kuvitella: Aurinko laskee rannattomaan horisonttiin ja Selkämeren aallot iskevät ikiaikaisia kallioita vasten. Ympärillä levittäytyy saaristoluoto kasveineen ja eläimineen.

Isokari on biologi Noora Hildénille rakas paikka, onhan hän nykyään saaren matkailuyrittäjä. Silti kangasalalaistaustainen Pikonkankaan kasvatti kaipaa montaa asiaa sisämaasta ja erityisesti Kangasalta.

– Kangasalan järvet ovat aarre, joiden arvon todella sisäistää vasta asuessaan alueella, missä järviä ei ole. Ja harjut, sellaisia meillä ei ole, vaan kaikki on tasaista laakeaa entistä merenpohjaa, nykyään viljavaa peltoa tietysti. Kyllä sielu lepää enemmän sellaisessa kumpuilevaisemmassa maastossa, Hildén pohtii.

Sisämaan luonnon lisäksi hän ikävöi toisinaan myös arkisempia asioita Kuohun uimahallia, Paakarin ravintolaa ja Leivon Arinarievää.

Hildén pohtii, että hänen tarinassaan toteutuu ikivanha viisaus ”pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle”. Nyt kun koti on toisaalla ja iso osa vuodesta kuluu ulkomeren majakkasaarella, Hildén näkee Kangasalan uudessa valossa kauniina ja tärkeänä paikkakuntana.

Mutta miksi ja miten sisämaassa syntynyt Hildén päätyi Isokarin yrittäjäksi? Tarina on kuin suoraan romanttisesta elokuvasta.

– Kymmenisen vuotta sitten lähdimme työporukalla majakkamatkalle viikonlopuksi. Meidät kuljetti saareen mies, jonka ensimmäiset sanat minulle Uudenkaupugin satamassa olivat ”onk tää sun kassi?”, Hildén kertoo.

Viikonlopun mittaiseksi aiottu työhyvinvointireissu venähti, sillä kysymyksen esittäneestä miehestä Kari Laaksosesta tuli Hildénin mies.

Vuonna 2019 heillä on kaksi tytärtä, koira, talo ja yhteinen työpaikka, Isokari.

Isokarin majakkasaari sijaitsee Selkämeren kansallispuistossa. Uudestakaupungista sinne on noin 13 meripeninkulmaa eli noin 24 kilometria.

Vuosi ensitapaamisensa jälkeen Hildén ja Laaksonen perustivat noin 180 hehtaarin kokoiselle saarelle matkailupalveluyrityksen, jonka toiminta on laajentunut vuosien aikana. Nykyään saarella on hotelli ja ravintola, ja Isokari tarjoaa myös esimerkiksi linturetkiä ja hyljesafareita. Valtiolta vuokralla olevaan majakkaan pääsee oppaiden kanssa.

Vaikka työpaikkaetuna on luonnonkaunis miljöö, toukokuusta lokakuuhun kestävän matkailusesongin päivät ovat kuitenkin täynnä arkista työtä, eikä elämä saarella ole aina helppoa.

– Elämä Kangasalla, Uudessakaupungissa tai missä tahansa mantereella on järjettömän helppoa. Avomeren majakkasaaressa kaikki on toisin.

Isoonkariin pääsee vain omalla veneellä, luoteismyrskyllä meri vyöryy saareen ja silloin keli on pahempi kuin mikään järvenselän ukkosmyrsky, Hildén kuvailee. Koska Isossakarissa ei ole kauppaa, kaikki omat ja tuhansien matkailijoiden tarvitsemat tavarat ja elintarvikkeet täytyy viedä saareen itse.

– Maitotölkin matka Isonkarin keittiöömme kulkee kaupasta autoon, autosta veneeseen, veneestä mönkijään ja mönkijästä keittiöön, Hildén kertoo esimerkiksi.

Isokarin yrittäjillä on melko selvä työnjako. Hildénin hyppysissä ovat hotelli- ja ravintolatoiminta palvelumuotoilu sekä myynnin ja markkinoinnin kokonaisuus. Hänen miehensä taas vastaa kiinteistöjen, koneiden, veneiden ja laitteiden kunnosta.

– Työnjako kunnioittaa meidän vahvuuksiamme.

Jaetuista työtehtävistä huolimatta yrittäjien päivät ovat hyvin erilaisia. Hildénin tavalliseen työpäivään voi kuulua kaikkea aina á la carte päivällisen kokkaamisesta tarjousten tekemiseen ja laskutuksen hoitamisesta vessojen sekä pyykin pesuun. Kesäsesongin aikana yritys työllistää yrittäjien itsensä lisäksi viisitoista ihmistä.

Noora Hildén viettää mahdollisimman usein aikaa Kesossa Vesijärven rannalla sijaitsevassa kesäkodissa. Saaristoelämään tottunut Reino-koira nauttii myös Versijärven tyrskyistä.

Hildén asui aikaisemmin Suoramalla, mistä käsin hän työskenteli yrityksessä.

– Kangasalta muutin Uuteenkaupunkiin kolmisen vuotta sitten. Matkailutoiminta kasvoi pikkuhiljaa niin mittavaksi, että varsinainen koti lähempänä työpaikkaa tuli arjen kannalta ainoaksi asennoksi olla, hän kertoo.

Kangasalla Hildénin toivottaa kuitenkin edelleen tervetulleeksi Vesijärven rannalla Kesossa sijaitseva kesäkoti.

– Yritän käydä Kesossa niin usein kuin mahdollista, koska ammatti vie sen verran mukanaan, että oikeastaan vasta totaalinen maisemanvaihdos auttaa pääsemään töistä vapaa-ajan puolelle. Vesijärven syliin kun laskee itsensä, niin kiire sekä moni murhe unohtuu.

Matot kuivuvat vielä keskikesällä – loppukesän kosteus tekee kuivattamisesta hankalaa

0
Kyllikki Mäntysaari pesee myös karvalankamatot matonpesupaikalla. Hän levittää niihin pesuaineen käsin.


Aurinko paistaa kuumasti Liutun matonpesupaikalle. Simo ja Emma Kosonen kuuraavat mattoja perinteisellä mäntysuovalla ja juuriharjalla.

Lasten isä Oskari Kosonen ja hänen puolisonsa Annika Rökman auttavat puhtaiden kääntämisessä ja mankeloinnissa.
Pestävänä on monenlaisia mattoja. Rökman kertoo vesipesevänsä kaikki matot, jotka sen kestävät.

Vieressä ahkeroiva Kyllikki Mäntysaari on käynyt mattopyykillä jo usemman kerran kuluvana kesänä. Nyt pesuvuorossa ovat valkoiset karvalankamatot.

– En käytä näihin juuriharjaa. Levitän mäntysaippuaa käsin hieroen, Mäntysaari kertoo.

Aitoja itämaisia mattoja Mäntysaari ei pese matonpesupaikalla, vaan vie ne pesulaan.

Emma Kosonen luottaa mattopyykillä perinteiseen mäntysuopaliuokseen ja juuriharjaan.

Käsityönä valmistettujen aitojen ja usein hyvin kalliiden mattojen pesettämistä suosittelee myös Lentolassa toimivan Pirkanmaan Tasopesun yrittäjä Markku Järvinen.

– Aidoissa matoissa on riskinä värien leviäminen, hän huomauttaa.

Myös vaaleiden puuvillanarumattojen kanssa kannattaa olla erityisen huolellinen.

– Jos ne valuvat vettä kuivumaan laitettaessa, ne kellastuvat.

Maton pesutapa harkitaan pesulassa aina maton laadun ja likaisuuden mukaan.

Esimerkiksi kemiallinen pesu tehdään rumpukoneessa. Se poistaa hyvin rasvaa, mutta ei varsinaista likaa. Kovapohjaiselle matolle rumpukonepesua ei voi tehdä.

Vaikka lika lähtee matoista käytännössä vain pesemällä, Järvinen antaa vinkin niiden raikastamiseen talvisaikaan.

– Pakkaskelillä hangella tuulettaminen on pölyiselle matolle hyvä ensiapu.

Tahranpoiston kotikonsteja kannattaa käyttää harkiten, sillä joskus vääränlaisen aineen käyttäminen voi tehdä maton puhdistamisen myöhemmin mahdottomaksi.

– Suolan lisääminen punaviinitahraan ja sappisaippua voivat toimia, mutta aina niillä ei mene nappiin.

Pesula on hyvä vaihtoehto paitsi aroille ja kalliille matoille myös hyvin raskaille ja vaikeasti kkuivatettaville matoille.

Perinteisellä mattopyykillä kannattaa huomioida muutamia seikkoja.

Kangasalan Marttojen sihteeri Petriina Lahdensuo suosittelee pesemään matot mieluiten matonpesupaikoilla. Niissä on kiinnitetty huomiota ergonomiaan ja jätevedet kierrätetään oikeaoppisesti.

Esimerkiksi mökillä hyvä pesupaikka on terassi tai nurmikko.

– Pesuainetta ei saisi mennä järviveteen. Ja tietysti pitäisi ottaa huomioon pesuaineet. Mäntysuopalius on mieto ja hyvä, Lahdensuo toteaa.

Hän neuvoo ­painepesurien käyttäjiä olemaan varovaisia. ­Liian voimakas vesisuihku voi jopa hajottaa maton.
Pesuaine kannattaa liuottaa pesuveteen, eikä puristaa sitä suoraan kuivan maton päälle. Huuhdellessa nyrkkisääntö on, että viimeisen huuhteluveden tulee olla puhdasta.

– Jotkut käyttävät myös etikkaa viimeisessä vedessä. Sen sanotaan pitävän värit kirkkaana.

Myös suoran auringonpaisteen välttäminen kuivatusvaiheessa edistää värien säilymistä. Raitamatot kannattaa ripustaa narulle pitkittäin, jotta mahdollisesti valuvat värit eivät sekoitu.

Jos mattopyykki kuuluu kesän tehtävälistalle, sinne kannattaa suunnata pian.

– Alku- ja keskikesä ovat parasta kuivatuskeliä. Loppukesästä kasteisilla keleillä kuivatus on hankalaa.

Kesä tuo taiteeseen uudet sävyt

0
Art Majaalahden näyttely järjestetään 13. kerran. Ritva Saarikko-Norosoja kertoo, että tällä kertaa teoksista huokuu kokemus.

Ritva Saarikko-Norosoja kertoo, että tänä kesänä Taidetallissa on monipuolinen näyttely.

– Taidenäyttelyssä on eri tekniikoita. Erikoisuutena on sekatekniikka vanerijuurille, hän kertoo.
Osa taiteilijoista on kutsuttu ja osa kysyi itse mahdollisuutta osallistua näyttelyyn. Tällä kertaa mukana on kaksi kesäkangas­alalaista. Uutuutena on Paula Mikkilän pronssipatsaat.

Taidetallissa kiinnitetään huomiota tilan alueisiin. Seinät ovat useista eri materiaaleista. Tänä vuonna esimerkiksi Aleksi Liimataisen voimakkaat teokset on ripustettu lekaharkkoseinälle.

Saarikko-Norosoja kertoo, että näyttelyyn ei ole haluttu erityistä yhteistä teemaa, vaan mukana on teoksia, jotka on kerätty avoimin mielin. Taitelijoilla itsellään on kuitenkin joku oma teema, joska taide kumpuaa.

– Olen halunnut tuoda näyttelyyn monenlaista, moneen makuun.

Hän kertoo, että tänä vuonna näyttelyssä korostuu kokemus. Art Majaalahti 2019 sisältää paljon koettua; seinillä olevat teokset ovat syntyneet erilaisista kokemuksista.

– Viiden naisen taiteilijaporukka on käynyt yhdessä nelivuotisen taidekoulun ja sen myötä hitsautunut yhteen maalausmatkoilla sekä yhteisissä näyttelyissä.

Lisäksi Art Majaalahdessa on mukana pariskunta, joka haluaa jakaa henkilökohtaisen kokemuksen meille kaikille. Ulkomaanmatka on jalostunut runoiksi ja akvarelleiksi – aittaan rantautui Sardinia. Näyttely on auki 4.8. saakka.

Haaviston Parvigalleriassa on esillä taidetta maalaismaisemasta. Katson maalaismaisemaa -taidenäyttely kerää yhteen Taidekeskus Elon harrastajataiteilijoita. Taideteokset on tehty pääasiassa kesäkuun alussa järjestetyllä kurssilla. Kurssille osallistui 24 harrastajaa, joista näyttelyyn Parvigallerian näyttelyyn osallistuu 13.

Parvigallerian ensimmäinen kesänäyttely järjestettiin vuonna 2013. Kesäisin järjestetään yleensä kaksi näyttelyä. Tänä kesänä toinen näyttely avautuu heinäkuun lopulla Myllypäivien aikaan. Sen teema on Käden taitajat.

Galleria Villa Armaan kesänäyttely on Ulla Hakulisen käsialaa. Vanhan funkkistalon huoneet täyttyvät tänä kesänä herkistä ja kuulaista akvarellitöistä. Hakulinen työskentelee kirjastossa ja on intohimoinen maalari ja taiteilija. Hän on kirjoittanut myös kaksi lastenkirjaa.

Kaikkiaan teoksia on Kangasalan näyttelyssä esillä noin 50. Hakulinen käyttää tekniikkana akvarellia.

Taiteilija Ulla Hakulisen akvarelliteoksissa on herkkyyttä.

– Öljyvärimaalaus ei ole minun juttuni. Akvarellitöissä on ilmavuutta ja keveyttä. Pääasiassa käytän fabrianopaperia alustana, Hakulinen sanoo.

Auto päätyi katolleen ojaan

0

Miilumäentietä kohti Jussilantietä ajanut henkilöautoilija menetti ajoneuvonsa hallinnan pitkän suoran jälkeisissä mutkissa. Auto suistui tieltä törmäten keula edellä oikean puolen ojanpenkkaan. Siitä auto lennähti katolleen perä menosuuntaan.

Paikalla olleiden jarrutusjälkien perusteella poliisi arvioi kuljettajan ajaneen kovaa vauhtia.

Ajoneuvon kuljettaja ja matkustaja toimitettiin Acutaan tarkastettavaksi. Kuljettajaa epäillään törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vammantuottamuksesta.

Ojaanajo sattui perjantaina kello 1.15.

Tuoretta

Luetuimmat