Vaikka pidän neljästä vuodenajasta paljon, on tähän syksyn pimeyteen vaikea tottua. Luonto on tosin viime viikkoina tehnyt voitavansa tuomalla pakkasen ja lumen myötä valoa ja kirkkautta tavanomaista enemmän. Silti vuosi vuodelta tuntuu yhä työläämmältä ottaa tämä valottomuus vastaan.
Ei ole ihme, että suomalaisessa laululyriikassa eniten käytetty kuukauden nimi on lokakuu, toiseksi yleisin marraskuu. Pakkohan tätä on jotenkin käsitellä.
Kaikille on tietysti tiedossa, mitä valo tekee ihmisen hyvinvoinnille. Valolla on merkitystä paitsi ihmisen keholle, mutta ennen kaikkea ihmisen mielelle.
Tämä on se aika vuodesta, kun työpaikoilla kaivetaan kirkasvalolamput kaapista, viimeisetkin sälekaihtimet vedetään ylös ja D-vitamiinipurkki kiertää kädestä käteen. Jostain on saatava energiaa ja toivoa.
Sairaanhoidossa valoterapiaa on käytetty jo pitkään kaamosmasennuksen hoitoon, jota noin puolet suomalaisista tunnustaa jonkinasteisesti kärsivänsä.
Mistä sitten lähtisi kantamaan valoa tähän kaamokseen? Yhä enemmän ihmiset matkustavat kauemmaksi etelään auringonvalon perässä, mutta kaikilla siihen ei ole kuitenkaan mahdollisuutta. On siis pakko tyytyä keinovaloon, valoahan sekin on.
Uusi tekniikka on onneksi laajentanut mahdollisuuksia, sillä led-valot ovat tuoneet valaistuksiin paljon lisää tehoa ja pienentäneet kaiken lisäksi energiankulutusta. Oletteko huomanneet, miten hienoksi ja turvalliseksi esimerkiksi uudet led-katuvalot valaisevat tien?
Perinteisin keino piristykseen on tietysti ne jouluvalot, joita kaupoissa on tarjolla moneen makuun. On sinistä, vihreää, vilkkuvaa, välkkyvää ja nämä kaikki moneen kuvioon sovitettuna. Joskus naapurisopua koetellen niitä sitten viritetään parvekkeille ja pihoille loistamaan.
Niin minäkin taas tein, kunnes iltakävelyllä arvioin mielessäni onnistuneita ja vähemmän onnistuneita tuotoksia. En tehnyt sitä kuitenkaan toisia halveksuvasti, sillä tyylikkyyteen on lähes yhtä monta tulokulmaa kuin on ihmistäkin. Ymmärrän, että näillä leveyspiireillä kaikki keinot on otettava käyttöön.
Erilaista makua enemmän häiritsee parvekkeella kirkkaasti vilkkuva poro huhtikuun lopulla, jolloin puiden lehdet ovat sentään jo hiirenkorvalla.
Silloin tulee mieleen, että eikö tämä taistelu ole kaikilla vieläkään tauonnut.
Onneksi myös kuntien ja kaupunkien valokadut syttyvät kohta. Ne piristävät kaupunkikuvaa ja luovat jouluista tunnelmaa.
Joulukatujen lisäksi monet julkiset rakennukset ovat kauniisti valaistuja. Tästä hyvänä esimerkkinä Kangasalla on kirkko ja Kangasala-talo. On hienoa, että taajamien keskustat säilyttävät kasvonsa pimeydessä. Jos oman jouluvalosarjan varalamput ovat kadonneet, on edes joku paikka mihin paeta.
Valokatujen sytyttämisen jälkeen yhteiset joulunavaukset kokoavat ihmiset yhteen toisilleen iloa tuottamaan.
Tämän vuoden Kangasalan joulunavauksessa laulaa energiaa ja valoa enteillen myös lauluyhtye Valkea.