Keitä ovat nykypäivän metsänomistajat? – Pekka Miettiselle metsä on ensisijaisesti merkittävä tulonlähde

2
Pekka Miettinen on kotoisin Itä-Suomesta. Nyt hän viljelee äitinsä suvun tyhjäksi jäänyttä sukutilaa, joka sijaitsee Suoramalla. Metsäomistukset sijaitsevat pääasiassa Saarenmaalla Kaukajärven ja Pitkäjärven takana.

Kevät on vienyt mukanaan talven vähäisetkin lumet, auringon säteet lämmittävät jo ja pian maasta ja puista puskee vihreää. On kevät.

Vuodenaika on metsänomistajalle kasvavien taimikoiden tarkastusaikaa: onko metsä säästynyt talvikuukausien aikana, vai ovatko myyrät, hirvieläimet tai myrskyt päässeet tekemään tuhojaan. Ilmojen lämmetessä ja maan sulaessa päästään myös uusien metsien istutustöihin.

– Istutukset ja taimikonhoitotyöt alkavat touko–kesäkuussa, metsänhoitoyhdistys Roineen toiminnanjohtaja Ilkka Heinonen kertoo.

Kevätkesällä aloitetut työt onnistuvat käytännössä siihen asti, kun maa jäätyy ja saa lumipeitteen. Talvi ja kesä taas ovat metsien hakkuuaikaa. Alkuvuodesta kaadettavaa metsää kutsutaan talvileimikoksi, kesällä hakattua taas kesäleimikoksi.

Talvihakkuita tehdään alueilla, joissa metsätyöt edellyttävät maan olevan roudassa. Kesäleimikko taas voidaan kaataa sulallakin maalla.
Syksyisin raivaustöiden ohella muokataan hakkuuaukkojen maata valmistautuen seuraavaan kevätkesään ja uuden metsän istuttamiseen.

Erilaisia tapoja hoitaa

Metsää voi hoitaa ja kasvattaa joko perinteisellä tai jatkuvan kasvun tavalla. Heinosen mukaan suurin osa suosii edelleen perinteistä tyyliä. Perinteistä metsätaloutta harjoitettaessa metsän elämänkaarella on selkeä alku ja loppu: metsä istutetaan, sitä hoidetaan harvennuksin ja raivaussahalla tehtävin perkauksin ja lopuksi täysi-ikäinen puusto hakataan.

Kasvatustavan pääperiaate on, että metsää ei päätehakata lainkaan, vaan nimen mukaisesti se on jatkuvassa kasvussa.

Heinonen kertoo, että ensimmäinen harvennushakkuu suoritetaan yleensä puuston ollessa noin 35-vuotiasta. Toisen kerran puustoa harvennetaan yleensä 50–60 vuoden päästä istutuksesta. Päätehakkuuiässä metsä on noin 80-vuotiaana.

Kestävässä metsätaloudessa kaikkea metsää ei koskaan hakata kerralla, vaan tavoitteena on, että metsänomistajien mailla kasvaisi samaan aikaan nuorta, vanhempaa ja päätehakkuuikäistä puustoa. Eri kehitysvaiheessa olevat metsät takaavat myös säännölliset tuotot.

Jatkuvan kasvatuksen -menetelmä on vaihtoehtoinen tapa hoitaa metsää. Heinonen kertoo sen tulleen hoitosuosituksiin vasta muutama vuosi sitten.

Aivan uudesta ilmiöstä ei silti ole kyse. Heinonen toteaa, että jatkuvan kasvatuksen tyylisiä poimintahakkuita on metsissä tehty kautta aikain, mutta pienemmässä mittakaavassa.

Kasvatustavan pääperiaate on, että metsää ei päätehakata lainkaan, vaan nimen mukaisesti se on jatkuvassa kasvussa.

– Metsästä poimitaan järeitä puita noin 10–15 vuoden välein, Heinonen selittää.

Tyylin ansiosta metsänomistajat saavat metsästä tuloja useammin kuin perinteisen tavan suosijat, jotka kuittaavat metsästään sen elinkaaren aikana yleensä kolme tiliä: kaksi pienempää harvennushakkuista ja yhden suuren päätehakkuusta.

Toisaalta jatkuvan tavan kasvattajien kerta-ansiot ovat pienempiä kuin perinteisellä tavalla hoitavien.

Metsänhoitoyhdistys laatii pyydettäessä metsäsuunnitelman, jossa se ehdottaa, miten metsää kannattaisi hoitaa. Suunnitelmasta näkee myös muun muassa sen, millaista puustoa omalla metsäpalstalla kasvaa.

Paljon pieniä metsäomistuksia

Kangasalan metsät ovat kuusivaltaisia talousmetsiä. Heinosen mukaan niiden puuston keskitilavuus on keskimäärin 160 kuutiometriä hehtaaria kohti.

Kangasalta metsänhoitoyhdistykseen kuuluu noin 1 000 yksityishenkilöä.

– Heidän omistuksensa ovat tyypillisesti pieniä, noin 30 hehtaarin paikkeilla. Suurmetsänomistajia Kangasalla on aika vähän.

Keitä metsänomistajat sitten ovat?

Metsänhoito ei ole Suomessa pakollista.

Ikka Heinonen, Metsänhoityhdistys Roineen toiminnanjohtaja

Heinonen vastaa, että enenevissä määrin kaupunkilaisia. Suuri osa ei ole välttämättä koskaan asunut maaseudulla.
Vielä muutama kymmenen vuotta sitten taajamien ulkopuolella sijaitsi paljon pieniä asutustiloja, joihin kuului muutama kymmenen hehtaaria metsää ja pieni karja.Kun niiden asukkaat ovat ikääntyneet, maat ovat siirtyneet joko sukupolvenvaihdoksena tai perintönä pääasiassa kaupungeissa asuville perillisille.

Vaikka kantakaupungeissa asuvilla metsänomistajilla voi olla etäisempi suhde metsään, Heinosen mukaan sen omistaminen houkuttelee silti.

– Välillä kuulen, että lapsia ei kiinnosta metsä yhtään. Kokemukseni mukaan silloin kun he alkavat periä tai saada metsää sukupolvenvaihdoksen seurauksena, se alkaa kuitenkin kiinnostaa, Heinonen kertoo.

Metsä vakaa tuottokohde

Kaupungissa asuvat ovat enää harvoin riippuvaisia metsätuloista. Siksi heidän joukkoonsa mahtuu heitä, jotka eivät halua tehdä metsälle mitään, vaan antavat sen vain olla – ja siihen heillä on täysi oikeus.

– Metsänhoito ei ole Suomessa pakollista, Heinonen huomauttaa.

Yksityiset metsänomistajat suojelevat metsiä myös systemaattisesti erilaisten ohjelmien kautta, perustamalla yksityisiä suojelualueita tai myymällä metsää suojelualueeksi.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Isot haavat pitäisi kaataa, jotta kuusilla olisi tilaa kasvaa, tuumii Pekka Miettinen.

Metsänomistajien joukossa on kuitenkin myös heitä, jotka ostavat metsää sijoitusmielessä tehdäkseen taloudellista voittoa.

Heinonen kertoo, että koska metsä on varsin vakaa tuottokohde, metsätilakaupalle on kysyntää etenkin korkotason ollessa matala. Uusi ilmiö ovat metsärahastot, joihin ihmiset ovat alkaneet sijoittaa.

– Kun maailmassa myllertää, maanomistus nousee arvoon.

Tärkeintä on, että metsä kasvaa hyvin

Pekka Miettinen ei edusta nykypäivän kaupunkilaista metsänomistajaa, päinvastoin. Itä-Suomesta kotoisin oleva Miettinen viljelee Suoramajärventien varressa sijaitsevaa äitinsä suvun tilaa. Viljelyn lisäksi tulot muodostuvat metsän puustokaupasta ja pienimuotoisesta polttopuukaupasta.

Mies omistaa Kangasalla metsää noin 100 hehtaaria. Valtaosa kasvaa Saarenmaalla Kaukajärven ja Pitkäjärven takana. Perinteisellä tavalla hoidettujen metsien puusto vaihtelee taimikkoikäisestä päätehakkuuikäiseen.

– Suurin osa on kuusikoita, Miettinen kuvailee.

Koska maatalousyrittäjälle metsät ovat merkittävä tulonlähde, on ensisijaisen tärkeää, että ne kasvavat hyvin.

Perinteinen metsänhoitotapa valikoitui aikoinaan oikeastaan pakon edessä, sillä päätehakkuu tuli yhdellä metsälohkolla välttämättömäksi puita lahottavan maannouseman eli kuusentyvilahon vuoksi.

– Muuta vaihtoehtoa ei silloin ollut. Puut olivat tulleet elinkaarensa päähän.

Miettisen metsien hoidosta huolehtii pääasiassa paikallinen metsänhoitoyhdistys Roine. Miettinen tekee itse vain joitain pieniä hoitotöitä.

– Voisin sanoa olevani sidoksissa metsänhoitoyhdistykseen, hän naurahtaa.

Koska maatalousyrittäjälle metsät ovat merkittävä tulonlähde, on ensisijaisen tärkeää, että ne kasvavat hyvin. Toisin kuin nykypäivänä monelle, Miettiselle metsät eivät ole ensisijaisesti olemassa tietoista rentoutumista varten.

– Sitä paitsi jos haluaisin päästä todelliseen metsän rauhaan, Kangasalla se ei onnistu. Täällä metsissä on sen verran kulkijoita.

Miettinen on vuokrannut omistamansa metsät metsästysseuroille, sillä taimikoita popsivat hirvet aiheuttavat metsänomistajille taloudellista harmia.

– Annan mielelläni metsäni vuokralle. Toivon, että metsästäjät pitävät hirvi- ja muut hirvieläinkannat kurissa.

FAKTA

Metsänhoitoyhdistykset

  • Alueelliset metsänhoitoyhdistykset ovat Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n jäseniä.
  • Palveluyritysten tärkein tehtävä on metsänomistajien neuvominen ja heidän etujensa ajaminen.
  • Tarjoavat kaikkia metsänhoitoon liittyviä palveluja, kuten metsäsuunnitelmien laatimista, hoitotöitä ja metsätilojen myyntiä.
  • Hoitavat valtakirjakaupalla metsänomistajien ja metsäteollisuusyhtiöiden välistä puukauppaa.
  • Työllistävät paikallisia metsäkoneyrittäjiä ja metsureita.
  • Metsänomistajalla ei ole velvollisuutta kuulua yhdistykseen, eikä pakollista metsänhoitomaksua enää ole.
  • Jäsenet maksavat jäsenmaksua.
  • Kangasalan, Sahalahden, Kuhmalahden sekä Luopioisen ja Pälkäneen alueen metsänomistajien asioista huolehtii metsänhoitoyhdisty Roine.
  • Alueen yksityismetsän pinta-ala
    on 68 400 hehtaaria.

2 kommenttia

    • Hei, ikävää jos juttu vaikutti avohakkuiden mainostamiselta. Sen tarkoitus on kertoa metsänhoitoyhdistyksen toiminnasta ja valottaa ihmisille, millä eri tavoilla metsää voi hoitaa – tai olla hoitamatta. Kuten MHY Roineen toiminnanjohtaja jutussakin toteaa, metsän voi antaa halutessaan antaa olla tai sitä voi suojella erilaisilla tavoilla. Osalle suomalaisista metsästä tulevat tulot ovat kuitenkin edelleen osa elantoa. Myös tämä näkökulma on pyritty tuomaan jutussa esille. Yst. Annukka, KS

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.