Koti Pääuutiset Keskustelu haittakasveista versoo valheellisia väittämiä – Kaupungilla ei voimia haittakasvien torjuntaan

Keskustelu haittakasveista versoo valheellisia väittämiä – Kaupungilla ei voimia haittakasvien torjuntaan

0
Heikki Toivosen mukaan vieraslajeja puolustavat kansalaiset voi vakuuttaa lajien haitallisuudesta vain tietoa lisäämällä. – Mielestäni viranomaisten tulisi kertoa ihmisille lajien biologisista ominaisuuksista ja antaa neuvoja kasvien hävittämiseen, Heikki Toivonen sanoo. Kuvassa laaja jättipalsamikasvusto.

Keskustelu vieraskasvien haitallisuudesta käy keskustelupalstoilla kuumana. Alkusysäyksen sananvaihdolle antoi valtioneuvoksen kesäkuun alun päätös lisätä kurtturuusu ja komealupiini kansalliseen haitallisten vieraslajien luetteloon.

Kangasalalainen kasvitieteilijä, emeritusprofessori Heikki Toivonen on seurannut sekä haitallisten kasvien leviämistä että niistä käytävää keskustelua pitkään. Hänen mukaansa mielipidepalstoilla esitetty tieto vieras­lajien biologisista ominaisuuksista ja niiden vaikutuksesta ympäristöönsä on usein melko ohutta.

– Ei esimerkiksi tiedetä, vähentävätkö vieraslajit alkuperäistä lajistoa. Tai onko niistä haittaa tai hyötyä pölyttäjähyönteisille. Jos tietoa ei ole, kasvien poistotarvetta ei ymmärretä, ja keskustelu menee helposti tunteikkaaksi eipäs–juupas-väittelyksi, Toivonen toteaa.

Kasvitieteilijänä Toivonen lähestyy aihetta monesta eri kulmasta.

– Botanistina voin todeta, että esimerkiksi jättipalsami ja jättiputki ovat ulkonäöltään aivan tavattoman upeita kasveja! Mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että ne uhkaavat lajien ja elinympäristöjen monimuotoisuutta, Toivonen sanoo.

Jättipalsamiviidakko kukkii rehevänä Kangasalan kaupungin maankaatopaikalla. Toivonen sukeltaa kasvuston keskelle, ja pian miehen olemassaolon paljastaa vain lakin kärki.

Suomessa jättipalsami saattaa kasvaa jopa kolmimetriseksi. Se on yksivuotinen kasvi, mutta suuri siementuotto ja kyky levitä erilaisiin luonnonympäristöihin kasvattavat sen kilpailukykyä.

Yksivuotisen jättipalsamin juuristo on hento, eikä se sido maata samalla tavoin kuin monivuotinen kasvillisuus. Siksi jättipalsamin valtaamat jokivarsikosteikot ovat alttiita eroosiolle.

Maankaatopaikalla elelee myös laaja lupiinien joukkio. Vaikka komealupiini lisättiin haitallisten lajien joukkoon, ei sitä Toivosen mukaan ”aivan äärettömästi kannattaisi ryhtyä inhoamaan”.

– Tarkoitan sitä, ettei lupiinia mielestäni kukkapenkeistä tarvitsisi pois nyppiä. Ymmärrän kyllä, miksi monet pitävät sitä sievänä kasvina.

Nätti tai ei, ei Toivonen antaisi lupiinille jalansijaa luonnossa. Lupiini nimittäin rehevöittää kasvupaikkaansa, jolloin niukempaan maaperään tottuneet pienemmät niittykasvit ja niillä elävät hyönteiset joutuvat väistymään.

– Näin kasvustot, joissa eri kasvit kukkivat pitkin kesää, ja joita pölyttäjät voivat jatkuvasti käyttää, korvautuvat yhdellä lajilla, Toivonen selittää.

Lupiinikasvustot vähentävät myös päiväperhospopulaatioita.

– Suurin osa hyönteisistä erikoistuu toukkavaiheessa tiettyyn kasvilajiin. Lupiinia ei juuri mikään hyönteinen kykene hyödyntämään, eikä siitä juuri mettäkään saa. Lupiinista on siis selkeästi enemmän haittaa kuin hyötyä pölyttäjille, Toivonen tiivistää.

Vieraslajeilla ja ilmastonmuutoksella on myös yhteytensä. Monet vieraslajit ovat eteläisiä lajeja, minkä vuoksi ongelmat ovat Keski-Euroopassa suurempia kuin Suomessa. Lämpötilan noustessa haittakasvien kasvu- ja leviämisedellytykset paranevat.

– Siksi haitallisten vieraslajien lista on osin varautumista tulevaankin, Toivonen muistuttaa.

Kurtturuusu on aiheuttanut haittaa pääasiassa rannikolla ja saaristossa, jossa se on valloittanut kasvupaikkoja uhanalaisilta kasveilta ja selkärangattomilta eläimiltä. Esimerkiksi Hangossa kurtturuusukasvuston hävittämiseen hiekkarannalta kului kymmenen vuotta.

Jotkut haittakasveista aiheuttavat ihmiselle myös terveydellisiä ongelmia. Esimerkiksi jättiputken kasvinesteen reagoidessa auringonvalon kanssa voi iholle syntyä vakavia palovamman kaltaisia iho-oireita.

– Venäjällä kohtasin hehtaarin laajuisen jättiputkikasvuston. En olisi uskaltanut mennä sinne kuin avaruuspuku päälläni, Toivonen toteaa.


Kaupunginpuutarhuri Jari Järvinen tiedostaa haitallisten vieraslajien aiheuttamat ongelmat Kangasalla.
Ikäväkseen hän joutuu kuitenkin toteamaan, etteivät kaupungin voimavarat riitä haittakasvien määrätietoiseen torjuntaan.

– Kesäsesongin muut laaja-alaiset työtehtävät vievät kaiken aikamme. Haittakasvien torjunta vaatisi järjestelmällistä, organisoitua ja jatkuvaa toimintaa. Tällä hetkellä kaupunki pystyy hävittämään haittakasveja lähinnä pientareiden niittojen ja muiden ylläpitotöiden sivutuotteena, Järvinen kertoo.

Järvinen tuntee hyvin monet Kangasalla sijaitsevat haittakasvien ongelmapaikat. Esimerkiksi lupiinit ovat vallanneet Vainiometsän hulevesialtaiden luiskat.

– Siellä on aikamoiset kasvustot, jotka olisi hyvä saada kuriin.

Omilta mailtaan kaupunki on jo vuosien ajan poistanut kymmeniä jättiukonputkikasvustoja. Jättipalsamia vastaan kaupunki puolestaan on taistellut yhdessä Mäyrävuorelaiset ry:n ja Vatialan Omakotiyhdistyksen kanssa. Myös lampaat Ranta-Koivistossa tekevät ansiokasta työtä jättipalsamin torjunnassa.

– Olemme kiitollisia yksityisten henkilöiden, maanomistajien ja asukasyhdistysten panokseen vieraslajien torjunnassa. Toivomme, että yhteistyö jatkuu, Järvinen toteaa.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi tähän