Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Kielitaito ja työpaikka ovat avaimet kotoutumiseen

Uutiset - 13.10.2015 kello 8.36
Tiina Kuvaja
Kielitaito ja työpaikka ovat avaimet kotoutumiseen
Irakista Suomeen turvapaikanhakijoina saapuneet Yasir, Samah ja Sheima Al Hethaf kertovat, että kotoutumisessa tärkeintä on oppia Suomen kieli ja saada suomalaisia ystäviä, jotta kulttuuri tulee tutuksi.

Pakolaisena Irakista Kangasalle 1990-luvun puolivälissä muuttanut Samah Al-Hethaf, 26, on seurannut turvapaikanhakijoihin liittyvää keskustelua mediassa sekavin tuntein.
– Välillä hävettää. Aidot pakolaiset eivät valita. He ovat vaatimattomia, koska tulevat ankeista oloista, hän sanoo.
Myös isosisko Sheima, 35, kertoo havainneensa viime viikkojen keskustelun näkyvän jopa katukuvassa. Ihmiset luovat pidempiä katseita kuin ennen ja saattavat puhua pahaa.
– Se on ollut todella raskasta. Ulkokuoremme on irakilainen, mutta olemme sisältä suomalaisia, Sheima huokaa.
– Katseet kertovat miljoona sanaa. Ikävimpiä ovat kuitenkin puheet esimerkiksi kassajonossa, kun ihmiset luulevat ettemme ymmärrä suomea, Samah lisää.

Sisarukset kertovat, että siihen aikaan, kun he saapuivat Suomeen, kaikilla pakolaisilla oli samankaltainen tausta. Muutkin pakenivat sotaa, sekasortoa ja vainoa.
Nyt turvapaikan hakijoiden lähtökohdat ovat kirjavammat.
– Olemme käyneet vastaanottokeskuksessa katsomassa tilannetta. Jotkut ovat tulleet sotaa pakoon, osa paremman elämän toivossa ja toiset hauskanpidon vuoksi. Vaikea sanoa, ketkä ovat lähteneet oikeasta syystä, Samah kertoo.
– Osa on todella pettyneitä, koska salakuljettajat ovat huijanneet heitä ja vieneet passit. Heille on valehdeltu, että Suomessa tienaat tuhansia euroja kuukaudessa, saat parissa kuukaudessa kansalaisuuden, asunnon, auton ja kaupanpäälle blondin kainaloon, Sheima jatkaa.

Al Hethafin kuusilapsinen perhe saapui Suomeen Saudi-Arabiassa sijaitsevalta pakolaisleiriltä, jossa he olivat eläneet viisi vuotta.
Ensimmäiset kolme vuotta perhe asui teltassa. Sen jälkeen leirille saatiin tiilikasa, josta miehet rakensivat mudalla muuraten perheilleen pieniä asumuksia.
– Nukuimme koko perhe samassa huoneessa vierekkäin patjoilla. Muistan, kun Samah herätti minut yöllä ja sanoi, että paleltaa ja lämmitin hänen käsiään, Sheima kertoo.
– Ympärillä oli vain autiomaan hiekkaa ja kaikesta oli puutetta, mutta olimme tyytyväisiä, koska olimme turvassa. Isä sanoi, että ei ollut voinut nukkua lainkaan ennen leirille tuloa, Samah jatkaa.
Perhe lähti kotimaastaan Irakista vuonna1991 Kuwaitin sodan syttyessä. Siihen aikaan Al Hethafien perheellä oli siellä sukusidoksia.
– Isä oli sotilas ja karkasi, koska ei halunnut sotia omia vastaan. Meidän oli pakko lähteä, sillä Irakissa kaikki pakenijat teloitetaan, sisarukset kertovat.

Viiden vuoden pakolaisleirillä asumisen jälkeen perhe sai tietää pääsevänsä Suomeen, josta he eivät olleet kuulleet etukäteen juuri mitään.
– Meille sanottiin vain, että Suomessa on kylmä, joten äiti hankki pakolaisleiriltä matkatavaroiksi paljon peittoja, sisarukset naurahtavat.
Perhe saapui Tampereelle Tammelantorilla sijainneeseen vastaanottokeskukseen keskitalvella.
Pian matka jatkui Kangasalan Vatialasta löytyneeseen neliöön, jossa perheen vanhemmat asuvat edelleen. Sen jälkeen alkoi kotoutumisen pitkä ja kivinen tie.

Tärkeimpänä tekijänä kotoutumisen kannalta Al Hethafit pitävät kontakteja suomalaisiin, jolloin kieli ja kulttuuri tulevat tutuiksi.
– Meille lapsille oli helpompaa, kun saimme koulun kautta kavereita, mutta vanhemmille kotoutuminen on ollut vaikeampaa, Samah kertoo.
– Aikaisemmin sihteerinä ja opettajana toiminut äitimme ei ole vieläkään saanut kansalaisuutta, koska hän ei ole oppinut tarpeeksi hyvin suomen kieltä, Sheima jatkaa.
Nykyään nuoret naiset ovat löytäneet omat kodit Tampereelta. Lähihoitajaksi opiskeleva Samah on naimisissa kuusi vuotta sitten Irakista Suomeen perheen yhdistämisen myötä saapuneen Yasirin kanssa ja heillä on yksi lapsi.
Sheima on tehnyt töitä useamman ammatin parissa ja opiskellut tulkiksi. Hänelläkin on irakilainen mies ja kolme lasta.
Nuorten miesten kotoutuminen sen sijaan on usein vaikeampaa.
– Kavereiden saaminen vaatisi yhteistä tekemistä suomalaisten miesten kanssa, mutta se on hankalaa, koska emme juo tai käy baareissa, Yasir kertoo.
– Työnantajanikin kysyi, miksi en palaa takaisin Irakiin. Vastasin, että haluaisin kyllä, mutta en voi, hän jatkaa.

Suorin tie kotoutumiseen on kolmikon mielestä oma motivaatio oppia suomen kieltä sekä suomalaisilta saatu tuki ja ohjaus, jotta maahanmuuttajat pääsevät mukaan työelämään.
He toivovat ymmärrystä ja selkeitä neuvoja, jos turvapaikan hakijat eivät osaa heti toimia oikein.
– Hymy ei maksa mitään, mutta merkitsee paljon, Sheima summaa.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös