Koti Kolumni Kipupiste

    Kipupiste

    0

    Me 1960-luvulla syntyneet olemme saaneet elää hyvää aikaa ainakin talouden näkökulmasta. Meillä on ollut mahdollisuus tehdä valintoja ja toteuttaa unelmiamme.
    Käsitykseni mukaan suotuisat ajat ovat seurausta sotavuosien jälkeisestä yhteishengestä. Yhdessä oli kärsitty, yhdessä myös selvittiin. Sotakorvaukset maksettiin ja samalla luotiin teollisia työpaikkoja. Asutustoiminta takasi siirtoväelle ja rintamamiehille työtä pientiloilla. Suomessa säilyi yhteiskuntarauha.

    Valmistuin farmaseutiksi 1991 ja sain vakituisen työpaikan, vaikka lama oli syvä kasinotalouden korttitalon romahdettua. Monella alalla oli suurtyöttömyys. Muistan, että Kuhmalahdella kunta työllisti ainakin rakennusmiehiä ja hoitoalan henkilöstöä.
    Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995. Siitä oli seurauksena isoimmat muutokset maaseudulle sitten 1960-luvun maaltamuuton. Pientilat muuttuivat elinkelvottomiksi ja ovat kadonneet tai jääneet kesänviettopaikoiksi. Kotitilaani viljellään yhä, mutta tuotantoeläimiä ei sielläkään enää ole.
    Olen paljasjalkainen kuhmalahtelainen. Vanhempani tekivät kovaa työtä asutustilalla Pajulan kylässä vieden suurta perhettä eteenpäin. Naapuriapua annettiin puolin ja toisin. Mitään erityisen hienoa elämää ei tavoiteltu, vaan tyydyttiin perustoimeentuloon.

    Yritteliäisyys, kekseliäisyys ja sopeutuminen olosuhteisiin ovat näihin päiviin asti taanneet elämisen edellytykset niin itselleni kuin monelle muulle Kuhmalahden alueen asukkaalle. Vanhempi osa väestöä on ollut tyytyväinen saadessaan asua omassa kodissaan riittävien palveluiden lähellä.
    Nyt Kangasalan kuntatalouden korttitalo romahtaa. Romahtamista hidastetaan suunnitelmilla, jotka tähtäävät päätöksiin lakkauttaa palveluita kunnan maaseutumaisilta reuna-alueilta. Toki taajama-alueellakin pyritään tiivistämään palveluverkkoa. Osaa kuhmalahtelaisista koskettaa eniten terveysaseman lakkauttamisuhka. Sen henkilökuntaa tarvitaan kuulemma kipeämmin muualla.
    Jotkut sanovat, että ettekö te nyt ymmärrä, että saatte laajemmat ja paremmat palvelut muualta. Älkää valittako, vaan ajatelkaa kokonaisuutta ja kunnan itsenäisyyttä. Useimmille meistä ovat riittäneet perustason palvelut. Jos muuta on tarvittu, on hakeuduttu kauemmas isompiin yksiköihin. Mikäli kunnan itsenäisyys vaatii palveluiden lakkauttamista reuna-alueilta, on aivan sama minkä niminen kunta sen tekee. Kun lähipalveluita aina vaan karsitaan, tulee miettineeksi ihan aiheesta veroäyrin suuruutta.

    Alussa kertaamani historia osoittaa, että isoja ratkaisuja on pystytty tekemään kaveria jättämättä. Ehkä kysymys onkin lopulta nimenomaan kaveruudesta ja siitä, mitä arvostaa. Kangasalla on viime aikoina panostettu kulttuuriin. Kulttuuritalo ja museo leimaavat keskustakuvaa tuoden valikoimaa vapaa-ajanviettoon. Sama kulttuurikunta osoitti kuhmalahtelaisen keramiikkataiteilijan portinpieleen paikan jätepisteelle ja matonpesupaikalle.
    Hyvää syntymäpäivää tänään 85 vuotta täyttävälle äidilleni! Hän on ajan hermolla ja ihmettelee, mitä kaikkea nykymenosta vielä mahtaa seurata.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän