Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-Digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Kirjat ovat lähellä sydäntäni

Kolumni - 19.4.2017 kello 8.02
Liisa Alanko

Muistan hyvin ensikäyntini kirjastossa 1970-luvulla. Olin Pohjan ala-asteella, ja kirjasto sijaitsi koulurakennuksessa. Koululla asuva opettaja Marjatta Rannikko toimi kirjastonhoitajana.

Me koululaiset siirryimme jonossa koulun käytävältä kirjaston puolelle, jolloin ahtaan ja kirjoja täynnä olevan tilan tunkkainen ilma syöpyi pysyvästi hajumuistiini. Sain kirjastokortin numero 635. Jälkikäteen ajatellen kortti on ollut yksi tärkeimmistä välineistä, joiden avulla olen jotain elämässäni saavuttanut.

Ensikäynnillä opettaja Rannikko kannusti lukemaan ja esitteli lapsille suositeltavaa lukemista. Satukirjat, Pekka Töpöhännän seikkailut, Vaahteramäen Eemelin metkut ja Aku Ankan sarjakuvat olivatkin mukavaa luettavaa.

Melko pian minuun iski kirjahimo. Sadut ja tarinat vaihtuivat nuorten kirjoihin. Ahmin Viisikoita ja muita seikkailusarjoja sekä hevoskirjoja.

Kaikki lukeminen kelpasi, ja vein joka viikko kotiin ison pinon kirjoja. Luin niitä viikonloppuisin ja iltaisin, kunnes vanhemmat vaativat sammuttamaan pöytälampun. Sen jälkeen luin vielä salaa peiton alla taskulampun valossa.

Koska lukuvimmani oli ääretön, lainasin samoja, mielestäni parhaita kirjoja useaan kertaan. Opettaja Rannikko toimi viisaasti ja antoi minulle poikkeusluvan lainata aikuisten osastolta, mutta ei ilman rajoituksia. Sain lainata vain seitsemän kirjaa viikossa ja niiden piti olla opettajan hyväksymiä.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Lähetä Kangasalan Sanomat kuukauden ajan ystävälle tai sukulaiselle Kangasalla!

Luokkakaverini Anna-Liisan kanssa vakuutimme silmät kirkkaina, että jotkut kirjat olisivat äidin luettavaksi. Joskus selitys upposikin, vaikka opettaja varmasti tiesi totuuden.

Meillä ei ollut tuohon aikaan televisiota, joten kirjat ruokkivat mielikuvitustani, mahdollistivat monipuolisen eläytymisen sekä antoivat runsaasti tietoa ja uusia näkökulmia. Kesäisin en käynyt kirjastossa, koska kotona oli paljon puuhaa ja isosiskoni tilasi minulle nuorten kirjasarjaa.

Myös setäni toi meille toisinaan nipun kirjoja ja lehtiä.

Kävin yläasteen Pikkolassa, ja se kolmevuotinen urakka oli pitkien koulupäivien ja -matkojen takia niin rasittava, että kirjastokäynnit jäivät. Silti juuri yläasteen aikana luin suuren vaikutuksen tehneen Ruohometsän kansa -kirjan, jonka muutama vuosi sitten ostin itselleni.

Lukioajan asuin Mäntyveräjässä ja kävin Kangasalan kirjastossa. Olen yrittänyt lukea monipuolisesti. Tunnustan kuitenkin, että esimerkiksi Päätalon ja Waltarin kirjoja en ole jaksanut loppuun asti.

Pohjaan rakennettiin 1980-luvulla uusi kirjasto, jota on myöhemmin laajennettu. Tila on ilmava sekä valoisa ja valikoima monipuolinen.

Oman kodin kirjastoon hankin kotiseutuaiheisia ja tietopuolisia kirjoja, harvemmin ostan kertomakirjallisuutta. Vuosi sitten kävin kirjahyllyjäni läpi ja osa teoksista päätyi pitkän harkinnan jälkeen puutarhan monttujen täytteeksi.

Kirjojen ystävänä vähän harmittelen kehitystä, joka on vienyt lapset ja nuoret entistä enemmän tietokoneiden ja älypuhelinten ääreen. Hyvä kuitenkin, että niistäkin voi lukea kirjallisuutta. Lukeminen kannattaa aina.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä Kangasalan Sanomat kuukauden ajan ystävälle tai sukulaiselle Kangasalla!
~
Takaisin ylös