Koti Pääuutiset Kissojen tunnistusmerkintään liittyy vääriä luuloja – sirua luullaan jopa vakoiluvälineeksi

Kissojen tunnistusmerkintään liittyy vääriä luuloja – sirua luullaan jopa vakoiluvälineeksi

0
Eläinlääkäri Sanna Jyrävänkoski pitää sylissään kahta viisiviikkoista kissanpentua, jotka Hätäkissalasta Jyrävänkoskelle sijoituskotiin tullut emo synnytti.

Kissojen tunnistusmerkintäpakon ja rekisteröintivelvollisuuden säätäminen kirjattiin uuteen hallitusohjelmaan. Tällä hetkellä laki ei säätele kissojen tunnistusmerkitsemistä.

– Meidän asiakkaistamme suurin osa haluaa laittaa tunnistusmerkinnän sterilisaation yhteydessä, kunhan sen mahdollisuutta muistaa tarjota, eläinlääkäri Sanna Jyrävänkoski eläinlääkäriasema Tropista kertoo.

Jyrävänkosken mukaan rotukissoista tunnistusmerkitään lähes kaikki, mutta myös aiempaa useampi maatiaiskissa saa sirun.
Paljon kissapotilaita Ruutanan klinikallaan hoitava Jyrävänkoski huomauttaa, että tunnistusmerkitsemisen yleisyys vaihtelee kuitenkin paikkakunnittain. Hän arvelee, että kaupunkikissoilta siru löytyy todennäköisemmin kuin maalla asuvilta.

Toosilan Eläinlääkäripalvelun eläinlääkäri Jessica von Wendt hoitaa pääasissa hevosia, joten hän ei osaa arvioida tarkasti, miten suosittua kissojen tunnismerkitseminen on.

– Kaikilta asiakkailta kysymme, sirutetaanko. Mututuntumalla sanoisin, että aika harvinaista se on, von Wendt kertoo.
Kissat voidaan tunnistusmerkitä myös tatuoinnilla. Käytännössä käytetään kuitenkin yleensä numerosarjallista sirua.

Tunnistusmerkityille kissoille on useita rekistereitä. Jyrävänkosken mielestä se on iso ongelma, koska omistajan etsiminen on niistä hankalaa.

– Löytöeläintalossa on melkoinen työ kahlata rekistereitä läpi, hän huomauttaa.

Kissoille pitäisikin perustaa yksi yhteinen rekisteri.

Kielteisimmin tunnistusmerkitsemiseen suhtautuvat usein vapaasti ulkoilevien kissojen omistajat. Ulkoilevalle kissalle siru olisi kuitenkin erityisen tärkeä, jotta omistaja löytyisi, jos kissa katoaa.

Samaa mieltä on Sahalahdella Hätäkissalaa pitävä Johanna Jaatinen. Hän huomauttaa myös, ettei pelkkä siru riitä. Jos omistaja ei ilmoita omistajatietoja rekisteriin sirutuksen jälkeen, siru on hyödytön.

Jaatinen työskentelee pääasiassa villiintyneiden kissapopulaatioiden kanssa. Populaatioita muodostuu, kun leikkaamattomat kissat lisääntyvät hallitsemattomasti.

Jaatinen ei näe sirutuspakkoa yksiselitteisenä ratkaisuna.

– Populaatioiden kissat vipeltävät villeinä, eikä niistä välitetä, joten miksi niiden sirutuksesta välitettäisiin, hän pohtii.

Suurin ongelma populaatiot ovat maaseudulla. Siellä elävillä on myös jonkin verran vääriä luuloja tunnistusmerkitsemisestä.

– Ajatellaan, että sirulla voidaan vakoilla kissaa ja sen omistajaa. Tai luullaan, että kissa ei ole sirutuksen jälkeen enää omistajan omistuksessa, Jaatinen ihmettelee.

Kielteisimmin tunnistusmerkitsemiseen suhtautuvat usein vapaasti ulkoilevien kissojen omistajat. Ulkoilevalle kissalle siru olisi kuitenkin erityisen tärkeä, jotta omistaja löytyisi, jos kissa katoaa.

Kissoille tarvittaisiin yhtenäinen rekisteri, josta löytyisi kaikkien sirutettujen kissojen tiedot. Kuvan pentu saa vielä kasvaa ennen sirun antamista.

Tunnistusmerkitsemisessä on vielä paljon ratkaisemattomia yksityiskohtia, kuten valvonta, rekisterin ylläpito ja sen rahoittaminen.

– Paljon on avoimia kysymyksiä, mutta olisihan sirutus askel parempaan ja osoitus kissan arvostuksen nousemisesta, Jaatinen toteaa.

Von Wendt ei ole varma, onko pakollinen tunnistusmerkintä paras keino puuttua kissojen pitämiseen liittyviin ongelmiin. Hän pohtii, että velvoite siruttaa kissa voisi kuitenkin saada ihmiset miettimään eläimen hankkimista tarkemmin.

– Jos kissat olisi sirutettu, ihmiset eivät ehkä ottaisi esimerkiksi kesäkissoja niin helposti, hän miettii.

Samaa mieltä on Jyrävänkoski. Hän arvelee, että sirutuksen pakollisuus lisäisi myös kissojen leikkauttamista, joka taas vähentäisi villiintyneitä kissoja.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi tähän