Hain ja sain kesätöitä ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Sitä ennen minulla oli työkokemusta Kangasalan Sanomien jakajana ja koulun TET-jaksojen verran.
Ensimmäinen kesäpestini oli ehdottomasti vaikein ja opettavaisin urallani. Hetkellisesti jopa epäilin koko työelämän mielekkyyttä, sillä jouduin työnantajan jatkuvan simputuksen kohteeksi. Lisäksi työnantaja mollasi työskentelyäni ja persoonaani asiakkaiden kuullen. Onneksi sain kerrottua läheisilleni, jotka tukivat jaksamistani vaikeassa tilanteessa.
Vinkki 1: Älä alistu epäasialliseen kohteluun.
Jälkikäteen ajateltuna minun olisi kannattanut purkaa koko työsopimus, sillä työnantaja menetteli virheellisesti niin monella tapaa, ettei asiassa olisi ollut mitään epäselvää edes ristiriitatilanteessa.
Jos jokin asia siis epäilyttää, kannattaa kysyä neuvoa vanhemmilta työkavereilta, oman alan ammattiliitosta tai työpaikan luottamusmieheltä tai -valtuutetulta. Myös sivusto kesaduunari.fi on hyödyllinen, samoin toukokuusta elokuulle palveleva maksuton Kesäduunari-info p. 0800 179 279.
Vinkki 2: Tee kirjallinen työsopimus.
Ensimmäisestä työhaastattelustani muistan yhä elävästi, kuinka haastattelijat puhuivat ennemminkin toisilleen kuin minulle. Tärkein minulle kohdistettu kysymys taisi olla, voisinko ulkoiluttaa yrityksen omistajien koiran sunnuntaiaamuisin, jotta he saisivat nukkua pitkään. Halu saada ensimmäinen oikea kesätyö oli niin kova, että suostuin.
Jälkiviisaana on helppo todeta, että olisi pitänyt tehdä kirjallinen työsopimus. Suosittelen samaa muillekin, sillä se takaa, ettei työntekijä joudu ilman erillistä suostumustaan tekemään sopimukseen kirjaamattomia työtehtäviä.
Vinkki 3: Tunne oikeutesi työntekijänä.
Seuraavana kesänä pääsin toiselle puutarhalle töihin. Olin täysin otettu, että raskaiden työpäivien aikana noudatettiin lakisääteisiä taukoja. Kesäkuumalla kun kasvihuoneiden lämpötila lähenee jo saunan lukemia. Vasta myöhemmin tajusin, että työntekijänä minun täytyy itse valvoa etujani ja siksi myös tuntea ne.
Vinkki 4: Vaadi asiallinen palkka.
Palkkaneuvottelut kävin ensimmäisen kerran abivuotenani. Halusin tehdä lisätunteja kukkakaupan apulaisena. Niitä ei ollut tarjolla, joten päätin hankkia toisenkin työpaikan.
Kun sitten hain töitä jäätelökioskimyyjänä, linjasin palkkatoiveeni tasan seitsemään euroon tunnilta. Minut palkannut yrittäjä hieman nikotteli, mutta suostui pyyntööni sillä ehdolla, etten kertoisi asiasta työkavereilleni. Myöhemmin selvisi, että muut saivat palkkaa viisi senttiä vähemmän tunnilta.
Palkkaero jäi varsin mitättömäksi, mutta itsetunnolle onnistuminen ensimmäisissä palkkaneuvotteluissa teki mannaa.
Vinkki 5: Ole avoin toiveistasi.
Lukion jälkeen olin ehtinyt aloittaa ja lopettaa ammattikorkeakouluopinnot. Kun en saanut haluamaani opiskelupaikkaa yliopistosta, päätin viettää välivuoden töitä tehden.
Hetken mielijohteesta kirjoitin Facebook-seinälleni, että etsin töitä. Lähes saman tien tuttu laittoi viestin, että oli aloittamassa yliopisto-opintoja ja voisi suositella minua työnsä jatkajaksi. Pääsin lyhyen puhelinhaastattelun perusteella yritykseen töihin.
Päivääkään en ehtinyt olla työttömänä, ja vuosi töissä kului hujauksessa. Sen jälkeen sain pistää hyvän kiertämään, kun pääsin opiskelijaksi yliopistoon ja pystyin suosittelemaan veljeni tyttöystävää työni jatkajaksi.
Toiveet kannattaa siis kertoa ääneen, sillä joku voi kuulla ne.
