Koronavirus on kova koetus hermostolle – ammattilainen neuvoo, miten kriisiä ja tunteita kannattaa käsitellä

0
Omasta hyvinvoinnista kannattaa huolehtia liikkumalla ja tekemällä muita itselle mielekkäitä asioita. Kuva: Pauliina Lindell

Pelottaako, ahdistaako ja ärsyttääkö. Onko hämmentynyt, surullinen vaiko kiukkuinen olo? Vai tuntuuko rauhalliselta, kiitolliselta – jopa onnelliselta?

Koronavirusepidemia ja sen aiheuttamat poikkeusolosuhteet voivat aiheuttaa jotain tai kaikkia edellä mainituista tunteista. Kangasalla asuva, Pihlajalinnassa työskentelevä psykologi, psykoterapeutti Mervi Airaksinen kertoo, että kaikki mahdolliset tunteet ovat normaaleja ja sallittuja.

On tärkeää, ettei kielteisiksi kokemiaankaan tunteita yritä tukahduttaa, vaan sallii niiden tulla, olla ja mennä.

– Omat tunteet ja tuntemukset on hyvä panna merkille ja sallia niiden olla osa tätä kokemusta. Siten omat tunteet ja mahdollinen ahdistus käyttäytyvät nätimmin, Airaksinen kertoo.

Tunteiden hyväksyminen ei tarkoita niissä vellomista, vaan tunnistamista ja tiedostamista samaan aikaan, kun pyrkii olemaan läsnä vallitsevassa hetkessä ja tilanteessa.

Erään asiakkaani sanoin: “tänäkin keväänä linnut rakentavat pesää”.

Mervi Airaksinen
psykologi, psykoterapeutti

Se auttaa keskittymään omaan tärkeään tehtävään, asioihin, joihin voi itse juuri nyt vaikuttaa. Niitä ovat luonnollisesti koronalta suojautumista vastaan annettujen neuvojen ja ohjeiden noudattaminen, mutta myös muita merkityksellisiä tehtäviä on tässäkin hetkessä.

– Useimmille niitä ovat omasta lähipiiristä ja siihen kuuluvien hyvinvoinnista sekä arjen sujuvuudesta huolehtiminen. Ja jotta jaksaa, on hyvä pitää huolta ensin omasta hyvinvoinnista, Airaksinen toteaa.

Tunteet vaihtelevat elämäntilanteen ja kokemusten mukaan

Hänen mukaansa koronavirusepidemia on suurimmalle osalle uhkana koettu kriisi, joka saa autonomisen hermoston ylivirittymään. Airaksisen mukaan kriisin ensivaiheissa ihmiset kokevat usein hämmennystä, pelkoa, hätäännystä ja surua kaikesta siitä, mistä joutuvat luopumaan.

– Reaktiot vaihtelevat kuitenkin hyvin paljon sen mukaan, millä tavoin tilanne on omaa elämää muuttanut, hän toteaa.

Esimerkiksi riskiryhmään kuuluvan shokkitila voi olla syvempi kuin perusterveen ihmisen. Viruksen aiheuttamien taloudellisten huolien kanssa kamppaileva reagoi taas luultavasti voimakkaammin kuin ihminen, jonka toimeentulo on melko turvattu.

– Epävarmuus talousasioissa osuu suoraan perusturvallisuuden tunteeseen, joka on hyvin hankala käsitellä, Airaksinen kertoo.

Ne, joiden arki ei ole välttämättä muuttunut kovin merkittävästi poikkeustoimia edeltävästä ajasta, saattavat tuntea syyllisyyttä siitä, että omat asiat ovat hyvin. Kaiken keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, että elämä jatkuu edelleen.

– Erään asiakkaani sanoin: “tänäkin keväänä linnut rakentavat pesää”.

Niinpä vaikean maailmantilanteen keskelläkin on oikeus olla onnellinen ja kiitollinen. Se ei estä tuntemasta empatiaa ja myötätuntoa muita kohtaan.

Kriisivaiheet voivat tulla uudelleen käsiteltäviksi

Kriisissä on tyypillisesti erilaisia vaiheita, joita on tunnistettavissa myös koronavirusepidemian kohdalla.

Airaksinen muistuttaa, että kriisissä eteneminen on kuitenkin aina yksilöllistä, koska siihen vaikuttavat jokaisen elämänkokemukset: mitä elämässä on sattunut aikaisemmin ja millaisia asioita on joutunut käymään läpi.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Hermoston rauhoittamiseksi kannattaa ulkoilla ja liikkua turvavälit muistaen. Kuva: Pauliina Lindell

Koronavirusepidemia on haastava ihmismielelle, koska ei ole tarkkaa tietoa siitä, milloin poikkeustoimet loppuvat.

– Tilanne elää, eikä se pääty. Kriisin vaiheet voivat tulla läpikäytäviksi uudelleen, Airaksinen toteaa.

Ensimmäinen vaihe kriisien läpikäymisessä on shokkitila.

Airaksisen mukaan koronavirustilanne vyöryi tietoisuuteen uutisten ja hallinnon asettamien rajoitusten kautta hyvin lyhyellä aikajänteellä. Tietoisuuden lisääntyminen tilanteen vakavuudesta aiheutti shokkitilan.

Shokkitilan jälkeen kriisissä seuraa reagointivaihe.

Globaalin koronaviruskriisin kaltainen tapahtuma voi herättää joillakin tarpeen tehdä jotakin. Kun maailmanlaajuiseen tilanteeseen ei voi juurikaan omilla toimilla suoraan vaikuttaa, saattaa toiminnan tarve kanavoitua vaikkapa siivoamiseen, leipomiseen ja jumppaamiseen tai muuhun puuhaamiseen.

Airaksinen tietää, että teini-ikäisen pidättely neljän seinän sisällä voi olla todella haastavaa. Hänen mukaansa olisi tärkeää, että nuoren kanssa pystyisi puhumaan asioista aikuismaisesti ja saisi selitettyä, miksi rajoitusten noudattaminen on tärkeää.

Airaksinen kertoo, että monilla suorittajillakin tulee kuitenkin jossain vaiheessa puutuminen kaikkeen touhuamiseen.

Puutumuksen tunne kuuluu kriisin työstämisvaiheeseen, jota moni elää parhaillaan. Uomiinsa asettunut korona-arki toistuvine rutiineineen voi alkaa tökkiä.

Perheellisillä puolison tai muiden perheenjäsenten lähes jatkuva läsnäolo voi aiheuttaa turhautuneisuutta ja ärtyneisyyttä.

Vaikka toimivat rutiinit ovat vallitsevassa tilanteessa tärkeitä, Airaksinen neuvoo myös rikkomaan niitä.

Esimerkiksi ulkoilu eri metsässä tai puistossa, kuin menneinä viikkoina, voi auttaa turhautuneisuuden tunteeseen.

– Tai sitten voi vaikka napata lapset autoon ja käydä ajelemassa jossain. Jo se, että näkee autosta, että Tampereen keskusta on paikallaan, voi helpottaa, Airaksinen vinkkaa.

Lapsille ja nuorille kannattaa jutella

Etätyö- ja etäkouluarkea pyörittäviä huoltajia Airaksinen neuvoo olemaan armollisia itseään kohtaan. Ei haittaa, jos kaikki ei suju arjessa aivan kuin oppikirjasta.

Työn kannalta on hyvä luoda selkeät aikataulut ja ero työn ja vapaa-ajan välille, jottei töitä tule painettua liikaa. Tarve toimia voi nimittäin heijastua myös työhön.

– Monelle työmatka on aiemmin saattanut toimia päivän nollaajana. Jos matka on nyt raput ylös tai alas pois työhuoneesta, se ei oikein tahdo riittää. Silloin voisi esimerkiksi kävellä korttelin ympäri työpäivän päättyessä ja laskeutua siten sujuvammin vapaalle, Airaksinen ehdottaa.

Koska vallitseva tilanne vaikuttaa myös lapsiin, vanhempien on tärkeää selittää heidän ikätasonsa huomioiden, miksi vaikkapa isovanhempien näkeminen ei sovi.

– Lapsi tekee asioista oman tulkintansa, jos ei puhuta.

Airaksisen mukaan aikuinen voi mallintaa lapselle tunteiden käsittelyä sanoittamalla niitä. Lisäksi on hyvä korostaa sitä, että tilanteessa toimitaan yhdessä perheenä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Hengitysharjoitukset ja yhteydenpito ystäviin sähköisten välineiden kautta auttavat selviämään koronaviruksen aiheuttamasta poikkeustilanteesta. Kuva: Pauliina Lindell

Koska myös lapsella voi olla tarve tehdä jotain, vanhempi voi muistuttaa hänelle, että lapsen tehtävä on esimerkiksi pestä kädet nyt erityisen huolellisesti.

Entä miten saada teini-ikäiset pysymään kotona, kun tarve koetella rajoja kuuluu olennaisena osana aikuiseksi kasvamiseen?

Airaksinen tietää, että teini-ikäisen pidättely neljän seinän sisällä voi olla todella haastavaa. Hänen mukaansa olisi tärkeää, että nuoren kanssa pystyisi puhumaan asioista aikuismaisesti ja saisi selitettyä, miksi rajoitusten noudattaminen on tärkeää.

Hän neuvoo miettimään, miten nuori voisi pitää yllä sosiaalisia kontakteja, vaikka isoilla kaveriporukoilla kokoontuminen ei olekaan mahdollista.

Kaikki saavat ottaa omaa aikaa

Nuorilla, mutta myös perheen aikuisilla voi olla myös tarve omalle ajalle.

Airaksisen mukaan olisikin tärkeää muistaa, että vaikka koronakriisi pakottaa pysymään kotona, kaikkea ei tarvitse silti tehdä yhdessä. Hän neuvoo myös kaksin asuvia pariskuntia viettämään aikaa myös erikseen.

– Jos ollaan koko ajan kahdestaan, voi olla tarve saada myös täysin omaa aikaa. Siitäkin on hyvä huolehtia.

Omalla ajalla voi pyrkiä rauhoittamaan kriisin kuormittavaa autonomista hermostoa vaikkapa hengitys-, rentoutus- ja meditaatioharjoituksilla. Myös rauhallinen luova tekeminen ja luonnossa liikkuminen auttavat.

Apua kannattaa hakea, jos tuntuu vähääkään siltä, että haluaisi jutella asioista jonkun kanssa. Poikkeustilanteessa se onnistuu etänä.

Siinä missä perheelliset voivat kokea ajoittaista tarvetta olla yksin, yksin asuvat voivat tuntea olonsa hyvin yksinäiseksi. Airaksisen mukaan yksin elävien olisi tärkeää pitää yhteyttä olemassa oleviin sosiaalisiin kontakteihin.

– Jos hyviä ystävyyssuhteita ei ole, voi hakeutua esimerkiksi erilaisille verkkokursseille, joita on nyt hyvin tarjolla. Kaikkien rajoitusten keskellä on hyvä olla yhteydessä ulkomaailmaan, jotta näkee elämän jatkuvan.

Mieli toipuu, kun pieniä ehtii taas murehtia

Isoja kriisejä kohdatessaan ihminen alkaa usein miettiä ja käydä läpi omia arvojaan: mikä elämässä on tärkeää, ja mitkä ovat itselle keskeisiä arvoja.

Kun kriisin shokkitilasta pääsee eteenpäin, mieleen tulee tilaa jälleen omille pienille arkisille murheille.

– Se viestii mielen toipumisesta, Airaksinen toteaa.

Koronavirustilanteessa toipumisesta voi kertoa myös halu mennä ja tehdä rajoituksista huolimatta.

Monelle työmatka on aiemmin saattanut toimia päivän nollaajana. Jos matka on nyt raput ylös tai alas pois työhuoneesta, se ei oikein tahdo riittää. Silloin voisi esimerkiksi kävellä korttelin ympäri työpäivän päättyessä ja laskeutua siten sujuvammin vapaalle.

Mervi Airaksinen
psykologi, psykoterapeutti

Airaksinen huomauttaa, että vaikka rajoituksia on toki edelleen noudatettava, tunteet ovat mielen eheytymisen kannalta myönteinen merkki; pelko tai ahdistus eivät ole enää vallitsevia tunteita.

Hän haluaa muistuttaa, että kenenkään ei tarvitse selvitä kriisilanteesta yksin. Apua kannattaa hakea, jos tuntuu vähääkään siltä, että haluaisi jutella asioista jonkun kanssa. Poikkeustilanteessa se onnistuu etänä.

Hänen mukaansa on selvää, että poikkeusoloissa eläminen voi pahimmillaan lisätä vakavia ongelmia, kuten lähisuhdeväkivaltaa tai päihteiden käyttöä.

– Toivottavasti löydämme pian toimivat tavat tukea myös niitä perheitä, joissa turvattomuus on läsnä.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.