Koti Kolumni Korttien kertomaa

    Korttien kertomaa

    0

    Kaksi- ja viisivuotiaat tamperelaistytöt tulivat viettämään viikonloppua äitini eli isomummun luokse. Lämmin ja aurinkoinen kesäsää saapui yhtä aikaa tyttöjen kanssa. Tytöt ovat haluttua seuraa. Osoituksena siitä kolme meistä isotädeistä hakeutui Pajulaan samaan aikaan. Tiedossa oli paljon touhua ja vahtimista, mutta vastaavasti myös hauskoja hetkiä.
    Yöt nukuimme siskonpetissä. Tytöille on kotona luettu iltasatuja tai kerrottu itse keksittyjä tarinoita, ja niin teemme mummulassakin. Kun toiveena oli prinsessasatu, sai Ruotsin prinsessa Victoria Ingrid Alice Desiree heittää unihiekkaa ensimmäisenä iltana. Ovathan isotädit seuranneet Victoriaa koko tämän elämän ajan tiedotusvälineiden kautta.
    Mummulassa on alkuperäiset Mustapekka-pelikortit. Lapsuudessani korttien hahmoista puhuttiin hullunkurisina perheinä. Kortit antoivat hyviä aiheita tyttöjen satuihin.
    Kalastaja Lohen kalamatkasta keksin tarinan, joka päättyi kuvaan Rouva Lohesta kalanperkuussa ja tulevasta haukipulla-ateriasta. Viisivuotias kertoi vuorollaan valokuvaaja Linssin lintuharrastuksesta ja kaksivuotiaan aihe oli kalastajan tyttären polskiminen vesisaavissa.

    Ainakin Tampereen uusilla asuinalueilla kaikenmoiset talot ovat vieri vieressä, eikä pihapiireissä ole väljyyttä lasten leikkeihin. Pieniä puistoja keinuineen saattaa lähistöllä olla, mutta jommankumman vanhemman on oltava pitämässä pikkutyttöjen ikäisiä lapsia silmällä.
    Mummolassa tytöillä on vapaata kemää yllin kyllin kulkea ja luonto tarjoaa ajanvietettä sekä tutkimisen kohteita. Tytöt ovat matkanneet maitokärryillä, hoitaneet kanoja ja kissoja, kylväneet perunoita ja tutkineet ötököitä. Kertaakaan he eivät ole valittaneet ajan käyvän pitkäksi. Punkkitarkastus on tehty iltapesun yhteydessä ja uni on maittanut aamuun asti.

    Tyttöjen nukkuessa kävin läpi pelikortit. Niissä esiintyvät perheet Limppu, Linssi, Lohi, Peltomies, Kipsi, Pohatta, Sävel, Säilä, Merikallio, Kotka ja Verka. Luulenpa, että kaikki tämän päivän lapset ja nuoret eivät tunnista korteissa olevien perheenisien ammatteja.
    Esimerkiksi maanviljelijä Peltomies huimii viikatteella viljaa nurin ja valokuvaaja Linssin kamera on kaukana selfiekeppiajasta. Rouva Sävel kuuntelee musiikkia gramofonista ja on pukeutunut muiden korttien naisten tavoin hameeseen.
    Rouva Lohi perkaa haukia ja ahvenia, kun taas tämän ajan perheenäiti ostaa kaupan pakastealtaasta paketin neliönmuotoista lohilihaa eikä välttämättä tiedä kalan ulkonäöstä mitään ilman googlea.
    Jotain nykypäivästä tuttuakin osui silmiini. Perheiden pojat ovat ministeri Stubbin tapaan polvihousuissa. Maanviljelijän tytär Anna Peltomies ruokkii kanoja meidän kanaharrastajien tavoin. Usealla miehellä ja naisella roikkuu tupakka suupielessä.
    Pekka-pelikortit hahmoineen on halpa satukirja ja historiateos. Niiden avulla voi valistaakin esimerkiksi tupakoinnin vaaroista ja pankkiirin poika Tuomas Pohatan autohurjastelun ikävistä seurauksista. Toivottavasti mummulamuistot säilyvät tyttöjen mielissä lämpöisinä kuin Limpun rouvan vehnäpitkot.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän