Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Kotiseututyötä

Kolumni - 15.9.2015 kello 8.10
Liisa Alanko

Elokuun puolivälissä Kangasalla ensimmäistä kertaa vietetty Museoiden ilta oli lehtitietojen mukaan suosittu tapahtuma. Moni lähti tutustumaan harvemmin aukioleviin museoihin, kuten hevosajoneuvomuseoon. Kimmo Pyykön teoksia syynättiin kunnan keskustassa. Perinteisillä kotiseutumuseoilla ja hautausmaakierroksilla oli myös ollut vetovoimaa.
Jotkut ottivat asiakseen kiertää kaikki kohteet. Näin toimien Kangasala tuli tutummaksi, sillä tapahtuman kohteita oli laajan kunnan eri kolkilla, Kuhmalahdella ja Sahalahdella asti.

Kun Kuhmalahden ja Kangasalan kuntaliitosta alettiin touhuta, seurasin asioiden kulkua mielenkiinnolla. Meillä kuhmalahtelaisilla olikin melko värikkäät vaiheet ennen kuntaliitosta. Ajattelin tuolloin, että liitos Kangasalaan tuo ainakin vakautta. Reilut neljä vuotta liitoksen jälkeen tunnustan olleeni sinisilmäinen.
Tulevana kuntalaisena tilasin Kangasalan Sanomat hyvissä ajoin ennen liitosta, jotta voin tutustua Kangasalaan monipuolisemmin ja jotta siellä toimivat ihmiset tulevat tutuiksi ainakin nimeltä.
Pikkolassa käymästäni yläasteesta ja sen jälkeisistä lukiovuosista alivuokralaiskämpässä Mäntyveräjässä oli kulunut pitkä aika, joten paikallistuntemuksen päivitys tuntui tarpeelliselta.
Pari ensimmäistä liitosvuotta olin lautakunnassa kuhmalahtelaisten kiintiöpaikalla. Sain paljon tietoa kunnasta. Noina vuosina tein Kangasalan eri kyliin omatoimiretkiä. Osallistuin tapahtumiin, kävin matkailukohteissa, käytin yritysten palveluita tai ajelin muuten vaan. Ajattelin silloin, että otan Kangasalan ”haltuuni”.

Elokuisen museoiden illan tapahtumiin osallistuin vain kotiseudullani Kuhmalahdella. Sirkan ja Armin kanssa kävimme Kotiseutumuseolle ja Taidepappilassa. Kotiseutumuseolla vierähti aikaa. Istuimme makasiinin yläkerrassa koulunäyttelyn äärellä. Rouvat muistelivat, minä kyselin lisää ja tajusin, että siinä istuessamme vietän yhtä kesän kohokohtaa.
Hyvä tunnelma jatkui museon pihassa Arjan kakkukahveilla ja pakarin näyttelyihin tutustuessa. Siirryimme Taidepappilaan, jossa paikan isäntä Teemu otti meidät persoonallisesti ja lämpimästi vastaan. Saimme pappilan sisätiloissa paljon uusia elämyksiä. Kun Armia alkoi jo vähän väsyttää, jätimme näyttelyn puutarhaosuuden väliin.
Keksimme ajella kotiin sellaisilla asuinalueilla käyden, jotka eivät näy 325-tielle. Totesimme, että kotiseudulla on tapahtunut paljon vuosikymmenien aikana. Ennustimme, että tulevaisuudessa muutoksia tapahtuu runsaasti eivätkä ne ole meidän käsissämme. Kunnallinen ja globaali päätöksenteko ovat kaukana, vaikka niiden vaikutukset koskevat myös meitä.

Syntyjään tamperelainen Armi kävi museoiden illan kohteissa ensimmäistä kertaa. Sirkka ja minä käymme niissä ainakin kerran vuodessa. Me kaikki teemme kotiseututyötä osallistumalla tapahtumiin voimiemme mukaan ja käyttämällä lähipalveluita.
Alkuihastukseni uutta kotikuntaani kohtaan ei valitettavasti ole muuttunut kotiseuturakkaudeksi koko Kangasalaa kohtaa, vaikka luulin niin tapahtuvan.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös