Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Koulu on taas, koulu on taas...

Kolumni - 11.8.2015 kello 8.09
Jyrki Tamminen

No niin, nyt se vihdoin alkaa. Nimittäin koulu, tuo arjen tahdistaja ja kaikkien rutiinien turvallinen rytmittäjä. 
Aina niin uusi ja utelias Kouluvuosi ei millään malta olla tiedustelematta, kuinka hänen tuloonsa on valmistauduttu. Onko käyty ajoissa vuorokausirytmin palautusleirillä ja saavutettu sopivat tavoiteajat, tiedustelee herra Aamunvirkku. Entä vaatteet aamua varten, ovatko ne valmiina odottamassa jo illalla, ettei aamulla tule tulipalokiire? Aamupalalle jää varmasti riittävästi aikaa, ja reppu on valmiina odottamassa kantajaansa, eikö vain?
Lähipäivinä koululaisperheiden kotihuoltovarikoilla käy melkoinen vilske. Koulurytmi avaa vanhemmille ja jälkikasvulle arjen turvakäytävän, mutta myös monenlaista uutta ja yllättävää.
Pienimmille koulun aloitus ja uudet asiat ovat aivan eri kokoluokkaa kuin sinne palaavilla ”veteraaneilla”. Koulun vaihtuminen alakoulusta yläkouluun ja yläkoulusta lukioon tai ammatilliseen oppilaitokseen ovat lapselle ja nuorelle monenlaisilla mittakaavoilla mitattuina jättiharppauksia.

Vaikka omassa taloudessa ei kouluikäisiä peuhaisikaan, kannattaa liputtaa koko kylä kasvattaa -periaatteen puolesta. Välistä kun tuntuu, että me aikuiset olemme turhan säikkyjä ja omiin poteroihimme kaivautuneita sen sijaan, että kantaisimme rohkeasti vastuuta arkielämän yhteiskuntasopimuksen vaalijoina.
Lasta ei vahingoita, jos häntä ohjaa, neuvoo, opastaa, jopa kieltää. Nyt on oikea hetki heittää välinpitämättömyys nurkkaan ja aloittaa aamut tervehtimällä pihalla ja rappukäytävässä tapaamaansa nuorta ihmistä.

Kangasalla viime viikolla Tampereen Teatterikesässä esiintynyt kajaanilaisnäyttelijä Janne Kinnunen lausui suoraan ja kakistelematta sen, mihin kohtaamattomuus voi johtaa: lapsen poissulkemiseen ja näkymättömyyteen yhteisönsä jäsenenä.
Mikään kouluissa toteutettava KiVa-toimenpideohjelma ei yksin riitä koulukiusaamisen estämiseksi. Lapsen nykytodellisuus kutoutuu lukemattomista sähköisistä verkostoista aina erilaisiin naamakirjasovelluksiin, jotka aikuisen olisi myös napattava haltuunsa pysyäkseen mukana ajassa ja menossa.
Näyttelijä Kinnusen mielestä kouluissa ollaan liiallisen tietokeskeisyyden puristuksissa, eikä opettajille jää aikaa harjoitella lasten kanssa ihmisen kohtaamisen taitoja, omien tunteiden hallintaa ja tunnistamista eikä empatiaa.

Kun on seurannut viime viikkoina somessa riehunutta keskustelua vaikkapa maahanmuutosta, voi ykskantaan ja täysin subjektiivisesti todeta, että eipä ole ollut aikaa kohtaamistaitojen harjoitteluun ennenkään.
Eikä kaikkea voi kaataa koulun niskaan. Peili löytyy jokaisesta kodista.
Reilut sata vuotta sitten lapsuuttaan elänyt venäjänjuutalainen kirjailija Isaak Babel lausui lapsuudesta jotain olennaisen tärkeää: ”Me lapset koemme hulluuden, jota aikuiset nimittävät innostukseksi.” Tuo ajatus kantaa tähän päivään ja uuteen kouluvuoteen asti.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös