Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Koulusta

Kolumni - 18.8.2016 kello 15.18
Liisa Alanko

Työpaikkani ikkunasta näkee kylänraitille. Viime viikolla koulujen alkaminen lisäsi merkittävästi kulkijoiden määrää. Kun sukulaistyttökin meni esikouluun Tampereella, nousi mieleeni monia muistoja omalta kouluajalta.
Kouluasiat ovat olleet esillä myös tiedotusvälineissä, koska perusopetuksen opetussuunnitelma on uusittu ja peruskoulusta on tehty selvityksiä.
Minusta tuntuu, että kun aloitin peruskoulun Pohjan ala-asteelle 1973, koulun tarkoitus oli ensisijaisesti opettaa minut lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan.
Monta muutakin tietoa ja taitoa saavutin yhdeksän peruskouluvuoden aikana, vaikka paljon meni yli hilseen tai ohi mielenkiinnon.
Viime aikoina tehdyt selvitykset kertovat, että peruskoulu on jäänyt ajastaan jälkeen eikä koulu ole enää kaikille tasa-arvoinen.
Kuulemma jopa 10 000 nuorta on syrjäytymisvaarassa, koska heillä on puutteita perusosaamisessa eli lukemisessa, laskemisessa ja opiskelutaidoissa.

Uudessa opetussuunnitelmassa oppilaan omaa aktiivisuutta kannustetaan. Oppimisen ilo, vuorovaikutustaidot, yhdessä tekeminen ja kasvaminen kestävään elämäntapaan nostetaan kouluissa kärkihankkeiksi.
Tietokoneita käytetään joka vaiheessa. Tavoitteena näyttää olevan laaja-alainen osaaminen pienestä pitäen.
Jokainen opetussuunnitelma on oman aikansa lapsi, joka tähtää parhaimpaan mahdolliseen tulevaisuuteen. Nyt tehty uudistus ei kuitenkaan välttämättä takaa sitä, että kukaan ei enää syrjäytyisi.
Kysymys on paljolti siitä, kuinka hyvin oppilaiden yksilölliset erot otetaan huomioon.

Opettajille uudistukset tarjoavat ammatillisia haasteita. Opettajan on pidettävä yllä tietotaidot, mutta pelkästään ne eivät riitä. Vuorovaikutustaidot ja kannustava opetustyyli ovat tärkeä osa opettajan osaamista. Uskon, että oppiminen tapahtuu parhaiten ilon ja oivaltamisen kautta.
Oma kokemukseni kertoo, että peruskoulu minunkin aikanani onnistui jollain tavoin myös tasa-arvoistamisessa. Ala-asteelta Pikkolan yläasteelle siirtyessäni pienen paikkakunnan taakat jäivät taakse ja keskiarvoni nousi numerolla.
Opettajan suhtautumisella oppilaaseen on iso merkitys. Yläasteen opettajista on jäänyt erityisesti mieleeni Maija-Liisa Piilinen. Hän oli oppilaita kannustava ja arvostava.
Hänen antamansa kirjallinen palaute esimerkiksi ainekirjoituksen aiheeseen ja tapaan käsitellä sitä merkitsi minulle todella paljon silloin ja yhä edelleen.

Olen lukenut, että parhaimmillaan lapsen tai nuoren syrjäytymisen saattaa estää jo yhdeltä aikuiselta saatu myönteinen ja kannustava huomio.
Huomioiminen voi olla niinkin pieneltä tuntuva asia kuin vaikka tervehtiminen kylänraitilla. Lasta voi tukea olemalla turvallinen aikuinen.
Sellaisena voivat toimia muutkin kuin omat vanhemmat, esimerkiksi opettajat.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös