Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Fixus Kangasala palveleeFixus Kangasala palvelee

Kukkona tunkiolla

Kolumni - 11.10.2017 kello 8.01
Liisa Alanko

Keväällä viisi vuotta sitten sain pesuvadillisen elämäniloa, kun tuttava toi viisikymmentä vastakuoriutunutta kananpoikaa.

Nostelin tiput pesuvadista banaanilaatikkoon lämpölampun alle. Kuistille sijoitettuun laatikkoon varustelin aluksi purua, vettä ja ruokaa ja myöhemmin lisäsin sinne pieniä orsia ja muita virikkeitä. Tiput kasvoivat ja kehittyivät eikä aikaakaan kun ensimmäiset keikkuivat laatikon reunalla. Oli aika siirtää ne oikeaan kanalaan.

Pidin osan tipuista itse ja osan annoin äidille Pajulaan. Teimme molempiin paikkoihin tilat sisälle ja ulos. Tipujen vartuttua noin puolet osoittautui kukoiksi ja puolet kanoiksi. Kukkoja jätettiin vain yksi kumpaankin kanalaan: Pajulassa kanoistansa huolehtii Peijooni, minun kukkoni on Kultakaula, jota kutsun useimmiten Kukko-Ukoksi.

Päivittäinen kanojen hoitaminen tuo mukavaa rytmiä elämään. Pienimuotoisenakin toiminta täyttää maatalouden perusperiaatteet: kotimaisuus, omavaraisuus ja turvallisuus.

Kotimaisella viljalla ja kotitalouden ylijäämillä ruokitut kanat tuottavat moni­puolisesti hyödynnettäviä, terveellisiä ja turvallisia munia, jotka ovat vapaita lääke- ja kemikaalijäämistä.

Minkä tahansa eläimen pito edellyttää sitoutumista siitä huolehtimiseen. Vastuullinen omistaja pyrkii järjestämään eläimelle mahdolli­suuden lajinmukaiseen käyttäytymiseen. Oman arvioni mukaan kanat ja kukot kokevat iloa ja nautintoa esimerkiksi turpeessa kylpemisestä, mullan levittämisestä ja ötököiden etsimisestä ruohikosta.

Kaiken mielenkiintoisen ja mukavan lisäksi omistajan on myös kyettävä päättämään eläimen elinpäivät tilanteen niin vaatiessa.

Meillä ihmisillä olisi paljon opittavaa eläimiltä, erityisesti kukon huolehtivaisuudesta kanojen suhteen. Kun en ollut vielä omakohtaisesti seurannut kukon ja kanojen suhdetta, luulin sanonnan on kuin kukko tunkiolla perusteella kukon olevan itsekäs öykkäri. Kukoilla on kyllä uljas ryhti ja jalat nousevat komeasti korkealle, mutta minkäänlaista tarpeetonta ylemmyyden tunnetta muita kohtaan kukoissa ei mielestäni ole.

Kultakaula ja Peijooni kutsuvat kanat ruokailemaan. Jos ne löytävät erityisen herkun, kuten marjan, madon tai keitetyn rusinan, sitä tarjotaan aina kanalle. Kukko ottaa herkun nokkaansa ja pudottaa sen maahan kanan eteen. Vasta kun kanat ovat syöneet kylliksi, kukko syö itse.

Kukot vahtivat ilmatilaa. Vaaran uhatessa esimerkiksi kanahaukan muodossa ne komentavat kanat suojaan - ja kanat tottelevat välittömästi. Vasta vaara ohi -merkin saatuaan kanat tulevat piiloista pois.

Kukoille on tärkeää pitää lauma yhtenäisenä, joten tarvittaessa kanaa ohjataan heltasta tai harjasta vetämällä muiden joukkoon.

Kanat käyvät sisätiloissa munimassa. Kun ne ovat ilmoittaneet tietynlaisella kotkotuksella, että muna on tullut, kukko kiirehtii hakemaan ne muiden luo ulkotarhaan.

Omien havaintojeni mukaan kukko kyllä häärää touhukkaana tunkiolla, mutta sen toiminnan tarkoituksena on edesauttaa johtamansa lauman hyvin­vointia. Kukko toimii porukan johtajana ja turvallisuuden takaajana.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
~
Takaisin ylös