Kumpi on arvokkaampaa, elämän pituus vai laatu? Isän kuolemaan johtanut sairaus synnytti Noora Peltosessa kirjoittamisen halun

0
Noora Peltonen sanoo olleensa isän tyttö, joskin Pentti Peltonen merkitsi hänelle paljon enemmän. Kun isä sairastui, Noora koki menettäneensä luottoystävänsä ja yhtiökumppaninsa.

Kohta on taas maaliskuun 19. päivä.

Paska päivä, jos Noora Peltoselta kysytään. Silloin tulee kuluneeksi tasan vuosi hänen isänsä Pentti Peltosen kuolemasta ja tasan kaksi vuotta Pentin kuolemaan johtaneen aivokasvaimen löytymisestä.

– Hän oli minulle enemmän kuin isä: luottoystävä, liikekumppani ja esikuva. Hän oli rauhallinen ja silti puhelias – aina valmis jakamaan tietojaan. Meillä oli aivan omat juttumme ja samanlainen huumorintaju.

Noora ja Pentti Peltonen pyörittävät yhdessä vuosikausia Neste-huoltamoa Suoramalla. Pentti ahkeroi korjaamohallin puolella raskaan kaluston kimpussa, Noora vastasi lounaskahvilasta ja myymälästä. Noora osti vanhempiensa vuonna 1980 perustaman yrityksen nimiinsä yhdeksän vuotta sitten.

– Nuorena ajattelin, etten ikinä ryhdy heidän työnsä jatkajaksi. Kävin hallissa isän luona vain, jos tarvitsin jotain. Isä oli se, joka ymmärsi minua kaiken kapinointini keskellä, hän muistelee.

On kyllä kusipäinen tauti. Ei voi muuta sanoa.

Muisti pätki oudosti

Helmikuussa 2018 Pentti hakeutui tutun lääkärin juttusille, kun huomasi muistinsa oudosti pätkivän. Lääkärin määräyksestä tehtiin magneettikuvaus, joka poiki lähetteen jatkotutkimuksiin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan, Taysiin, ja pelon Nooran mieleen. Lukihan alustavissa tuloksissa diagnoosina epäselvä tuumori.

Pelko ei ollut aiheeton. Koepalan oton yhteydessä 19.3.2018 paljastui, ettei kasvainta voitu halvaantumisvaaran vuoksi leikata. Pikaleiketutkimuksen perusteella epäiltiin glioblastooma multiforme 4 -kasvainta, aivosyövän kaikkein ärhäkkäintä muotoa.

Pentti ehti tuskin kotiutua toimenpiteestä, kun joutui palaamaan sairaalaan. Määrittämätön aivokalvontulehdus, siihen hoito ja takaisin kotiin odottamaan syöpäkasvaimen pienentämiseen tähtääviä solunsalpaajia ja sädehoitoa.

– Hoidot hidastivat syövän etenemistä, mutta heikensivät isän elämänlaatua. Hänen kuntonsa huononi varsin nopeasti, ilmaantui epileptisiä kohtauksia ja masennusta. Hyvä ja huonot päivät vaihtelivat, eikä isä enää ymmärtänyt olevansa vakavasti sairas, Noora kertoo.

Mutta nyt jälkeenpäin ajattelen, että isä olisi elänyt paremman lopun ilman noita hoitoja, tosin ehkä lyhyemmän. Jos nyt tulisi sama tilanne, niin kieltäytyisin tuollaisista hoidoista. Ovat ne sen verran kamalia myrkkyjä.

Hoidot lopetettiin, koska kasvain jatko kasvamista

Syyskuun lopussa Taysin lääkäri ilmoitti, että Pentin hoidot lopetetaan, koska kasvain niistä huolimatta jatkoi kasvamistaan. Seurasi lyhyt parempi jakso kotosalla, joka päättyi kaatumiseen – jalat eivät kantaneet ja olo oli sekava.

Potilas kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan, ja sieltä tutkimusten ja hoidon jälkeen ensin terveyskeskukseen, sitten kotiin.

­Pentin kunto romahti. Varsin pian kävi selväksi, ettei hän sairaalapäivien välillä enää pärjäisi kotioloissa edes kunnan kotisairaanhoidon tuella. Vaimo seura ja omakotitalo Ruutanassa vaihtuivat kolmen hengen huoneeseen vuodeosastolla.

Kaikkien yllätykseksi itsenäisyyspäivän alla terveyskeskuksessa puhuttiin Pentin kotiuttamisesta, jota ei onneksi kuitenkaan toteutettu.

Tammikuussa hänelle järjestyi paikka Pentorinteen vanhainkodista Kuhmalahdelta.

– Siellä ollessaan hänestä tuli kuin ventovieras. Hän ei tiennyt, missä oli eikä tuntenut minua. Asiaa kyllä riitti, mutta useimmiten sanoista ei saanut selvää. Jokusen kerran vielä ajatukset olivat kirkkaita ja puhe ymmärrettävää.

Naks ja hän oli taas se vaippapotilas, mikä hän oli ollut. Miten kaipasinkaan isää. Minulla olisi ollut hänelle paljon asiaa.

Noora ja Pentti Peltonen pyörittävät yhdessä vuosikausia Neste-huoltamoa Suoramalla. Pentti ahkeroi korjaamohallin puolella raskaan kaluston kimpussa, Noora vastasi lounaskahvilasta ja myymälästä. Kuva: Noora Peltosen albumi
Noora ja Pentti Peltonen pyörittävät yhdessä vuosikausia Neste-huoltamoa Suoramalla. Pentti ahkeroi korjaamohallin puolella raskaan kaluston kimpussa, Noora vastasi lounaskahvilasta ja myymälästä. Kuva: Noora Peltosen albumi

Sairaus ja lääkkeet muuttavat ihmistä

Noora Peltosella on vieläkin paha olo isänsä puolesta.

­– Tuntuu kuin olisin pettänyt hänet tehdessäni hoitoon liittyviä vaikeita päätöksiä. Toivoin monta kuukautta, että hän kuolisi ja vapautuisi tuskistaan. Koen kuitenkin olevan onnekas, kun saimme näinkin kauan olla yhdessä.

Noora ehti isänsä sairauden aikana moneen otteeseen ihmetellä, miten sairaus ja sen hoitoon tarkoitetut lääkkeet voivat muuttaa ihmisen niin täysin ja viedä kuvitteellisiin maailmoihin, joista läheisetkään eivät saa tolkkua.

– Isä soitti kerran neurologian osastolta hädissään ja pyysi minua apuun, koska häntä pidettiin siellä vankina. Pentorinteessä hän tarttui olemattomaan limsapulloon, kiersi korkin auki, kulautti juomaa kurkkuunsa ja röyhtäisi. Hämmennyin niin paljon, etten saanut sanottua mitään. Oikea limsapullo olisi ollut siinä vieressä.

Oman tuskansa ja hätänsä Noora kätki vanhemmiltaan. Itku sai tulla vasta sitten, kumpikaan heistä ei ollut näkemässä. Puhelimesta tuli jännityksen pelon esineellistymä: joko nyt joku soittaa, että isä on kuollut.

Käynnit jättivät kerta kerran jälkeen aina pahemman olon. Olin niin surullinen ja toivoin, että isä nukkuisi pois.

Valtava tiedonjano

Pentin sairauden edetessä Noora joutui etsimällä etsimään tietoa glioblastoomasta ja aivojen toiminnasta, sillä hän halusi tietää, miten kasvain ja hoidot vaikuttavat hänen isäänsä.

– Tiedonjanoni oli valtava, sillä lääkärit eivät kerro omaisille, millaiseksi potilas muuttuu sairauden edetessä.

Pentin kuoleman jälkeen Noora kirjoitti mietteitään ja kokemuksiaan muistiin. Hän näytti kirjoitelmiaan Moona Metsoilalle, joka kannusti jatkamaan. Noora osti tietokoneen ja alkoi syytää tekstiä sen muistiin.

– Vaikka aihe oli vaikea, teksti syntyi nopeasti. Jos olisin jäänyt jahkailemaan, tuskin olisin saanut kirjaani valmiiksi. Työstin suruani kirjoittamalla. Se oli hyvin terapeuttista.

Niin syntyi Hyvää yötä, isä-kirja, jonka myyntituotoista osan Noora aikoo lahjoittaa Taysille käytettäväksi aivosyöpätutkimuukseen.

– Viimeistelyvaiheessa poistin kirjasta jokusen kohdan, joiden arvelin järkyttävän lukijoita. Enää en poistaisi. Kipuilun niin paljon omassa päässäni, että sen ilmaisemiseen tarvitsee ronskia kielenkäyttöä.

Kyky tuottaa tekstiä tuli Nooralle yllätyksenä.

– Vaikka olen aina nauttinut tarinoista, ajattelin etten itse osaa kirjoittaa. Minulla on vilkas mielikuvitus, ja näen sieluni silmin asioiden tapahtuvan. Sen lisäksi muistan tarkkoja tuokiokuvia menneisyydestä äänineen, väreineen ja tuoksuineen.

Noora sanoo olevansa paljosta kiitollinen. Isän hoidosta saavat kehuja niin Tays, terveyskeskus, kotisairaanhoito kuin Pentorinteen henkilökuntakin. Ja tietenkin Moona Metsoila, joka valoi Nooraa uskoa sekä hioi tekstien kielioppiseikkoja esilukijan ominaisuudessa.

Minun olisi pakko kirjoittaa isästä ja siitä, miten glioblastooma hänet tuhosi. Minulle tuli tarve kirjoittaa meidän tarinamme, että jos siitä olisi edes jonkin verran apua muille. Isoin syy kirjoittamiselle oli kuitenkin oma selviytymiseni.

Kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia Noora Peltosen Hyvää yötä, isä -kirjasta.



Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.