Arjessa mukana

Kun arkunkantajia on liian vähän, seurakunnan tuoreet vapaaehtoiset tulevat apuun – ”Jos kyynel tulee silmään, se saa tullakin”

Tästä alkaa arkunkantajan tehtävä ja vainajan viimeinen matka kohti haudan lepoa. Kantoharjoituksessa etummaisina astelivat Katri Kondelin (vas.) ja Kiita Vesander.

Hautajaisissa on yhä useammin niin vähän saattoväkeä, että arkunkantajia ei löydy riittävästi. Kangasalan seurakunta on perustanut vapaaehtoisten arkunkantajien ryhmän, josta vainajan lähipiiri voi saada apua…


Tämä sisältö on Kangasalan Sanomien tilaajille

Tilaa lukuoikeus alkaen 3,70 €.

TilaaKirjaudu