Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista

Lapsi sen tietää

Kolumni - 14.11.2014 kello 9.27
Annika Eräpuro

Näin Jalmari Finnen 140-juhlavuoden kunniaksi luin Kiljusen herrasväen uudelleen, pitkästä aikaa. Kirja oli näköispainos vuodelta 1914, ja nappiin osuvat R. Rindellin kuvat muistin jo lapsuusajoilta.
Entäs itse teksti sitten? Ihan hillittömän hauska! Kiljuset pistävät sekaisin koko Helsingin, ajelevat raitiovaunulla päätöntä vauhtia, vapauttavat Korkeasaaren eläimet ja huutavat hotellin käytävillä ”tuli on irti”, minkä seurauksena kaikki hienot hotellivieraat ryntäävät kaupungille alusvaatteissaan.
Huutelijoina ovat Mökö ja Luru, jotka yleensä vain saavat päähänsä jotakin päätöntä, joka ketjureaktiona saa koko seutukunnan kaaokseen. Syntymäpäivänään, kun he toivovat kissaa, he laittavat ilmoituksen kaikkiin lehtiin, ja kissoja ilmaantuukin sitten pihaan kaikkiaan 876.

Kirjailijalle on aika harvoin itsestään selvää, että hänen tekeillä oleva kirjansa aivan varmasti julkaistaan, ja hylkäyskirjeitä voi varsinkin näinä huonoina aikoina tulla paljon julkaisseillekin. Itsekään en ole niiltä säästynyt, joten oli helpottavaa lukea, että itse Jalmari Finnekin aikoinaan joutui kamppailemaan saman kaltaisessa tilanteessa.
Kustannusyhtiö ei aluksi pitänyt Kiljusten tarinoita julkaisemisen arvoisina, ne ”hyväksyttiin vastahakoisesti”, ja sen jälkeen menekki sitten ylitti kaikki odotukset. Lapsille menestys kyllä oli alusta alkaen itsestään selvää - kun kertomuksia alun perin julkaistiin Pääskynen-lehdessä, lapset kirjoittivat sinne innokkaasti ja vaativat jatkoa!
Finne itse arveli Kiljusten suosion perustuvan siihen, että niissä ei opetettu mitään. Kaikki on ihanaa kohellusta ja irrottelua, suoranaista iloista anarkiaa. Ei varmaan ole epäilystä, että entisajan väliin liiankin ankaran kasvatuksen ikeessä elävät lapset saivat Kiljusten kanssa tuntea oman vapaudenkaipuunsa toteutuvan. Ja vaikka ajat ovat muuttuneet, rajojen koettelu ja rikkominen tekee yhä hyvää, kirjojen turvallisessa maailmassa, huumorilla höystettynä!

Anarkiaa on aimo ropaus myös Peppi Pitkätossussa, joka sekin aikoinaan tuli hylätyksi ensimmäisestä kustantamosta – ja miten monelle lapselle se onkaan tuonut iloa ja voimaa!
Lapset tarvitsevat toki tietyt rajat, myös luettavien tekstien valikoinnissa, mutta joskus vanhemmat voivat katsoa peiliin ja miettiä, miksi he tahtovat laittaa jonkin kirjan kieltolistalle – voisiko kyse sittenkin olla heidän omista peloistaan ja ennakkoluuloistaan, ja voisiko lapsi jo lastenkirjan kautta tutustua johonkin hiukan ”pahaan” ja pelottavaankin asiaan?     
Sanotaanhan, että mörkö pysyy suurena vain niin kauan, kun se on kaapissa.

Pikku anekdoottina vielä mainittakoon, että Harry Potterkin joutui usean kustantamon hylkäämäksi, ennen kuin se otettiin sisään. Kirjoja on nyt myyty jo yli 400 miljoonaa kappaletta, ja niitä on käännetty yli 70 kielelle. Mahtaakohan jotakuta jossakin ihan pikkuisen harmittaa?

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös