Sanomalehtiviikkoa vietetään aina näin helmikuun alussa. Silloin opettajat tilaavat kouluihin ylimääräisiä lehtiä, joita tutkitaan erilaisten tehtävien merkeissä.
Myös toimittajat vierailevat teemaviikolla kouluissa ja päiväkodeissa. Se on hauska työtehtävä, sillä lapset ovat useimmiten hyvin kiinnostuneita siitä, miten sanomalehti syntyy.
Vielä joitakin vuosia sitten näillä vierailuilla puhuttiin yksinomaan paperisesta sanomalehdestä. Nykyisin käsitellään lehden verkkosivuja ja sosiaalisen median kanavia erottamattomana osana sanomalehtituotantoa.
Vierailu on hyvä tilaisuus opastaa nuoria sosiaalisen median käytössä. Nuoret eivät aina ymmärrä, että esimerkiksi heidän kuvaamansa video saattaa saada yllättävää julkisuutta, vaikka se on tarkoitettu vain kaveripiirille.
Esimerkiksi Kangasalan Sanomien Youtube-kanavalle nousevat kaikki Kangasalle merkityt videot.
Luokkahuonekeskusteluissa lapset kertoivat avoimesti, että Pariisin terrori-iskujen kaltaiset tapaukset pelottavat heitä.
Voiko niin tapahtua Suomessa? Pelkäävätkö aikuiset?
Uutisia he ovat kuulleet televisiosta, radiosta ja nähneet juttuja sanomalehdistä. Samassa yhteydessä esille on noussut Suomen oma turvapaikanhakijatilanne.
Vaikka lapsi näyttää keskittyvän omaan tekemiseensä, hänellä on useimmiten korvat auki.
Lapsi poimii keskusteluista asioita, joita hän ei välttämättä ymmärrä ilman aikuisen apua.
Siksi on tärkeää, että aikuinen tarkkailee puhettaan, kun läsnä on lapsia. Aikuisen kannalta on oleellista ymmärtää, että lapsi kuulee, vaikka hän ei näytä kuuntelevan.
Lapsen ei tarvitse kantaa kaikkea maailman murhetta harteillaan. Toki asioista voi puhua lapselle, mutta aina pitää huomioida ikätaso.
Lasten pitäisi saada kasvaa neutraalilla maaperällä ja antaa ajan saatossa muodostaa oma käsityksensä asioista.
Usein lapsen kielenkäytössä kuulee kuitenkin suoraan läheisen aikuisen puheen – hyvässä ja pahassa.
