Koti Arjessa mukana Lepokodissa avautuu ikkuna Siperiaan

Lepokodissa avautuu ikkuna Siperiaan

0
Jussi Konttinen moottorikelkka-ajelun jälkeen. Yllä on lumilammasturkki, ahmarukkaset, kaksinkertaiset nutukkaat, porosta tehdyt housut ja naalista ommeltu kauluri.
Jussi Konttinen moottorikelkka-ajelun jälkeen. Yllä on lumilammasturkki, ahmarukkaset, kaksinkertaiset nutukkaat, porosta tehdyt housut ja naalista ommeltu kauluri.

Jussi Konttinen lähti Siperiaan vapaasta tahdostaan juuri vuoden kylmimmäksi ajaksi. Eikä vähän riittänyt. Hän otti vaimonsa ja lapsensa, kolme kappaletta, mukaan asumaan ja elämään siperialaisessa kylässä. Sunnuntaina 3. marraskuuta hän kertoo kokemuksistaan Lepokodilla.

Mies on ammatiltaan sanomalehden toimittaja, eikä siinä kylässä ollut tarjolla niin sanotusti koulutusta vastaavaa työtä. Totta kai saattoi luottaa, että lehtijuttuja sitten Suomessa julkaistaan, ja jos hyvin käy – niin kuin sitten kävikin – kirjan voi kirjoittaa.

Se, että siperialaisaika ei Konttisen perheelle ollut vain omalaatuisen perheenisän seikkailunhalun tyydyttämistä ja sensaation hakua, saa vahvistusta, kun taustalta tiedetään merkittävä taloudellinen tukija, Koneen säätiö.

Se on kulttuurilaitos, joka ilmoittaa tavoitteekseen luoda edellytyksiä rohkeille tieteen ja taiteen avauksille. ”Rohkeus, rajojen ylittäminen ja uudet avaukset ovat meille tärkeitä”

Niin laaja on kulttuurin käsite – ja tämä ei totisesti ole ironiaa – että Konttiset tekivät kulttuuriteon, niin kuin asiantuntijat osasivat edeltä käsin arvioida.

Monelle Siperiasta tulee mieleen karkotus; raskas tuomio pakkashelvetin ja rannattomien lumikenttien maahan. Ja sen pitäisi sitten opettaa. Tai olla vain kurituksena.

Kun tuomittujen pitkä matka alkoi Vanhassa Venäjänmaassa, niin riitti tienvarteen sääliviä ihmisiä – kuka antoi tuomituille votkapullon, kuka Raamatun. Ajateltiinko syyllistenkin olevan ihmisiä, vai ajateltiinko useiden olevan syyttömiä.

Myötätuntoisia riitti varmasti palaavillekin, mutta monet joutuivat elämään loppuelämänsä häpeässä, toipumatta vammoistaan. Syyttöminä tuomitut taas saattoivat saada sankarin maineen tai marttyyrin sädekehän.

Siperia on kuitenkin myös monien kansojen omaa kotimaata, jonka ikiroutaisessa luonnossa on elanto hankittava. Tottumaton ei menesty, maahanmuutto-ongelmia ei ole.

Jussi Konttinen: Siperia – suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa Lepokodissa sunnuntaina 3.11. kello 16.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi tähän