Lotta Ansakorpi taisteli varattomuuden varjosta valoon – Häntä pelottaa, toistaako tragedia jälleen itsensä, kun kokemuksesta kertova kirja julkaistaan

2
Moni neuvoi Ansakorpea olemaan puhumatta kokemastaan. – Mitä ihmeen hyötyä siitä on, jos ihminen joutuu piilottamaan suurimman kipunsa? ­Kangasalla yli puolet elämästään asunut Ansakorpi kysyy.

Tämä ei ole kostoretki.Tämä on yritys vapautua siitä järjettömästä tuskasta, jonka kourissa olen ollut ja saada elämäni takaisin.
Tämä on kädenojennus niille, jotka ovat kokeneet vastoinkäymisiä ja jotka tarvitsevat apua.

Näin kuvailee taiteilija ja yrittäjä Lotta Ansakorpi ensi lauantaina julkaistavaa esikoisteostaan Vaihtoehtona Kuolema. Minä-muotoon puetussa teoksessa Ansakorpi kertoo oman näkemyksensä kolmen vuoden takaisesta tapahtumaketjusta, joka vei pohjan koko elämältä ja teki Ansakorven täydellisen varattomaksi.

Kun kirjanpitäjä 6. lokakuuta vuonna 2016 soitti ja ilmoitti poistavansa Ansakorven teatterialan ohjelmatoimiston listoiltaan, jähmettyi Ansakorpi täysin.

Taloushallinnosta vastannut yhtiökumppani oli vakuuttanut, että maksamattomat laskut oli hoidettu. Eikö se ollutkaan totta? Soitosta alkoi lumipalloefekti, joka Ansakorven mukaan toi hänen tietoonsa lähes joka päivä uusia yllätyksiä. Kaiken selvittämiseen meni 525 päivää. Lopulta edessä oli konkurssi.

– Jäljelle jäi 230 000 euron velat, joista minun oli yksin selvittävä, Ansakorpi kertoo.

Velat johtivat muun muassa 60–80 tunnin työviikkoihin. Lomapäiviä Ansakorpi piti yhden kuussa. Oikeudessa yhtiökumppania ei todettu syyttömäksi, mutta todisteiden puuttuessa häntä ei myöskään tuomittu.

Kauhu, ahdistus, tuska, masennus ja jatkuva varuillaan olo. Nämä tunteet kulkivat Ansakorven kintereillä tunnista ja sekunnista toiseen. Öisin hän näki painajaisia ja heräsi hetkeksi helpottuen siitä, etteivät painajaiset olleetkaan totta. Aamulla hän tajusi, että oikea elämä oli vielä painajaisiakin pahempaa.

– Päivisin jouduin selvittelemään yhteistyökumppaneille tapahtunutta. Osa luuli, että minä olin se pahis. Että minä olin jättänyt laskuja maksamatta. Lopulta ahdistuin pelkästä puhelimen soittoäänestä, ja pidin puhelinta äänettömällä.

Yksi itsepintaisimmista tunteista oli häpeä.

– Taloudellinen ahdinko on monelle ihmiselle asia, josta on vaikea puhua ääneen. On vaikea elää, kun on olo, että on jotenkin ihmisenä täydellisesti epäonnistunut. Vaikka eihän se oikeasti niin mene, Ansakorpi toteaa.

Vaihtoehtona Kuolema -kirjan nimi kuvaa karun rehellisesti millaisten tuntemusten keskellä Ansakorpi eli.

– Suoraan sanottuna en toisinaan uskonut jääväni eloon. Välillä ajattelin, että elän vielä vartin, ja sitten päästän irti. Onneksi näitä vartteja kertyi tarpeeksi.

Viime vuoden heinäkuussa Ansakorpi oli lempibändinsä keikalla. Kun biisin alkuraita alkoi soida, Ansakorpi sai yhtäkkiä yhteyden entiseen minäänsä.

Hän muisti ja tunsi täysin, millainen hän oli ollut ennen kaiken romahtamista. Lisäksi hänellä oli hauskaa. Mistä ihmeestä tämä tunne kumpusi? Ansakorpi mietti.

– Tuo keikka oli hetki, jolloin tajusin voivani jäädä eloon, koska tuska hellitti hetkeksi. Siitä hetkestä tuli minun tragedian kääntöpiirini.

Sanapari alkoi myöhemmin versoa mielessäni laajempiakin ideoita. Ansakorven kirja julkaistaan ensi lauantaina. Kirjan julkaisu on osa Tampere-talossa pidettävää Ansakorven tuottamaa Trage­dian Kääntöpiiri -seminaaria, jossa ääneen pääsevät erilaisia vastoinkäymisiä kohdanneet ihmiset.

Aiheina ovat muun muassa päihdekierre, vankilatuomiot, onnettomuus, syömishäiriö ja lyhytkasvuisuus. Seminaarin tunnetuimmat puhujat ovat Madventuresista tutut Riku Rantala ja Tunna Milonoff.

Tuo keikka oli hetki, jolloin tajusin voivani jäädä eloon, koska tuska hellitti hetkeksi. Siitä hetkestä tuli minun tragedian kääntöpiirini.

Hyvinvointiin keskittyvän laajemman tapahtumakonseptin luomiseen Ansakorpi tarvitsi rohkeuden lisäksi lukuisten ystävien ja tuttujen tukea.

– Alussa pistin kertaalleen Trage­dian Kääntöpiirin nettisivut kiinni. Jännitti niin pirusti ja mietin, etten mitenkään pysty tähän. Mutta sitten ystävät pakottivat jatkamaan, Ansakorpi kertoo.

Vaikka kirjan kirjoittaminen auttoi Ansakorpea käsittelemään omaa tuskaa, on sen ydinviesti kuitenkin toisaalla:

– Kun olin syvimmässä suossa, en todella uskonut koskaan selviytyväni. Haluan näyttää ihmisille, että valo lopulta yltää sinne pimeimpäänkin syvänteeseen ja sieltä on reitti ulos.

Tragedian Kääntöpiirin Facebook-sivustolla on vieraillut tuhansia ihmisiä. Sadat ovat lähettäneet Ansakorvelle elämäntarinansa.Jokin aika sitten Ansakorpi tapasi naisen, joka oli vastoinkäymistensä vuoksi päättänyt lähteä tästä maailmasta. Nainen kertoi muuttaneensa mielensä luettuaan Ansakorven kirjoituksia Trage­dian Kääntöpiirin nettisivuilta.

– Hän koki, että hänellä on sittenkin vielä toivoa. Se on jo sellaisenaan ihan mielettömän iso onnistuminen. Sekä Tragedian Kääntöpiirille että tietenkin ennen kaikkea hänelle, Ansakorpi sanoo ja pyyhkii kyyneleitä silmäkulmistaan.

Kirjan julkistamistilaisuuteen on vain muutama päivä. Hetki sitten Ansakorpi on avannut linkin, jonka kautta kirjoja voi ennakkotilata. Ansakorpi tuijottaa puhelimensa näyttöä. Hänen kätensä alkavat täristä. Kyyneleet valuvat silmistä.

– Apua, kirjaa on tilattu vaikka kuinka paljon! Mitä ihmettä! Ansakorpi hihkaisee ja vie kätensä kasvoilleen.

Hän sanoo olevansa äärimmäisen kiitollinen. Sitten hän hiljenee.

– Mutta olen myös äärimmäisen peloissani. Kirjassa tuon todella henkilökohtaisen kipuni kaikkien nähtäville. Toivon koko sydämeni pohjasta, ettei tästä tule minulle uutta tragediaa. Voin vain toivoa, että kaikki päättyy hyvin.

2 kommenttia

  1. Kaikki päättyy hyvin. Reitti minkä valitsit on parasta mitä itsellesi voit ja pitääkin tehdä. Rohkea mieli ja uusi noste ja hyvin etenee. Palkintona kaiken skeidan jälkeen hyvä mieli ja voima edetä elämässä. Hyvä Sinua Lotta Ansakorpi!

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.