Koti Kolumni Löytöretki omassa kodissa

    Löytöretki omassa kodissa

    0

    Vietin pari syksyistä lomapäivää kaapissa ja komerossa. Nuo päivät olivat todella mukavia.

    Hankin loppukesällä neljä irrallista kaappia, jotka tuunasin yhdeksi kokonaisuudeksi eteiseen vaatteiden säilyttämistä varten. Avonaulakko sai väistyä ja se löysi paikkansa mökin varastosta monitoimikalusteena.

    Uusi kaappi piti maalata. Maalatun kaapin rinnalla vanha senkki näytti kulahtaneelta, joten sekin täytyi maalata. Pensselin osuminen laatikosta ulospyrkivään pipoon oli lopullinen sysäys järjestää kaapit ja laatikot uudelleen.

    Homma sujui mielestäni mainiosti. Levitin tavarat ensin lattialle. Sisareni kutsuu tapaani vaaka-arkistoinniksi ja on näkevinään sitä taloudessani muulloinkin kuin suursiivouspäivinä.

    Järjestin pipot, hanskat ja huivit kasoihin ja laitoin ne kaapissa oleviin koreihin.

    Sateenvarjot ja kertakäyttösadetakit saivat oman korin. Näin työ eteni kunkin tuoteryhmän kohdalla ja kasat hupenivat lattialta.

    Tavaroiden järjesteleminen toi selkeyttä ja lisää tilan tuntua. Nyt tiedän mitä mistäkin löytyy ja siitä on iloa arjessa.

    Eteisen senkki osoittautui todelliseksi aarrekammioksi. Siinä on kaksi kaappia ja neljä laatikkoa, joihin oli mahtunut melkein koko elämäni.

    Jos pipojen määrästä voi jotain päätellä, pidän aivosolujeni lämpimänä pysymistä arvossa (yhtään solua ei ole varaa menettää). Kymmenet heijastimet todistavat halustani tulla nähdyksi.

    Yhdestä pussukasta löytyi jo edesmenneeltä ystävältäni nimipäivälahjaksi saamani hanskat. Löytö sai ottamaan yhteyden syntymäpäivää viettävään toiseen ystävään.

    Olen kiitollinen siitä, että pitkäaikaiset ystävät kulkevat elämässäni mukana.

    Toisessa pussissa oli polkupyörän vanha pedaali, SOK-merkkisen pyörän etukilpi ja viisi soittokelloa. Olin unohtanut ne, mutta löytäessäni muistin heti saaneeni ne asiakkailta, jotka ovat olleet innostuneita kiinnostuksestani vanhoja polkupyöriä kohtaan.

    Yhdellä senkin hyllyllä lojui vaaleanpunainen pierupussi.

    Ostin sen vuosia sitten, kun kävimme ostoskeskuksessa kaveriperheen kanssa. Viime talvena pussista oli paljon iloa sukulaistyttöjen kanssa ja nyt se taitaakin olla paljosta käytöstä rikki. Nauru kuitenkin pidensi ikää.

    Samasta kaapista löytyi omatekoiset polvisuojat remonttihommiin. Olin nekin unohtanut, kun nykyään käytän jääkiekkoilijan polvisuojia konttausta vaativissa töissä.

    Mainio löytö oli uudet kuulonsuojaimet, jotka otin heti käyttöön ilmapistooliammunnassa.

    Muutama pääsylippu ja ostoskuitti nostivat mieleen tapahtumia vuosien varrelta. Tai sitten ne laittoivat miettimään, olenko tosiaan osallistunut tuohon tai ostanut tätä, kun en asiaa pysty muistamaan ja miksi en muista.

    Moni tosite auttoi yhdistämään tapahtumia ja vuosia.

    Seuraavaksi päiväksi siirryin keittiön komeroon, jossa on paljon säilytystilaa. Sieltä löytyy muun muassa hyvänkokoinen varasto hehkulamppuja.

    Tästäkin komerosta löytyi myös muistoja. Osuuspankin hallitusajoista muistuttivat pankin logolla varustetut mainostuotteet. Pitkään hukassa ollut mosaiikkityö, jonka sain kumppaneiltani maaseudun kehittämistyössä, tuli ilokseni esiin yhden laatikon pohjalta.

    En heittänyt pois montaakaan tavaraa, vain rikkinäiset ja turhat. Huomasin, että kodissani olevat tavarat ovat yhä käyttökelpoisia eikä uutta tarvitse hankkia.

    En omista mitään erityisen arvokasta, mutta moneen yksittäiseen tavaraan liittyy muisto, joka tuo elämääni merkitystä.

    Lisääkin kaappeja ja komeroita löytyy, joten kivoja päiviä on edessä.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän