Lukukoira Usva kuuntelee sujuvasti vaikka englantia

0
Lukukoira Usva vierailee muutaman viikon välein Kangasalan pääkirjastossa emäntänsä Minna Järvisen kanssa. Usvalle kelpaa kaikenlainen kirjallisuus. Kun sillä on kaulassa keltainen lukukoirahuivi, se tietää olevansa tärkeässä tehtävässä.
Lukukoira Usva vierailee muutaman viikon välein Kangasalan pääkirjastossa emäntänsä Minna Järvisen kanssa. Usvalle kelpaa kaikenlainen kirjallisuus. Kun sillä on kaulassa keltainen lukukoirahuivi, se tietää olevansa tärkeässä tehtävässä.

Kun Minna Järvinen ottaa esiin juuri sen tietyn repun ja taluttimen, sen tietyn peiton ja sen tietyn huivin, 6-vuotias Usva-koira valpastuu. On aika lähteä emännän kanssa lukukoirahommiin Kangasalan pääkirjastoon.

Auto jätetään torille parkkiin. Usvalla on niin kiire, ettei se ehdi edes toisten koirien jättämiä hajuviestejä nuuhkimaan. Äkkiä sisään ja hissillä kolmanteen kerrokseen, omaan työhuoneeseen.

Huoneessa Usva käy ensimmäiseksi tarkastamassa roskiksen. Onko sinne päätynyt jotakin, joka vaatii toimia? Yleensä ei.

Koska Usva suhtautuu avoimen ystävällisesti kaikkiin ihmisiin, se suostui vastaamaan toimittajan keksimiin kysymyksiin empimättä.

Mitä lukukoira tekee?

– Useimmiten asetun makoilemaan omalle peitolleni lähellä lasta, joka on tullut kirjastoon lukeakseen minulle jotakin. Kuuntelen sujuvasti kaikenlaista saduista tietokirjoihin. Kielelläkään ei ole väliä, englanti sujahtaa karvaiseen korvaani siinä missä suomikin.

– Vaistoan herkästi, kuka haluaa pitää hieman etäisyyttä ja kuka kaipaa kuonoani lähelleen. Olemme emäntäni kanssa työpari, joten hän on aina läsnä lukutuokiossa. Silloin hetki on turvallinen meille kaikille.

Toiselle ääneen lukeminen on todella hieno tapa viettää aikaa yhdessä.

Miltä sinusta tuntuu kuunnella, kun lapsi lukee sinulle ääneen?

– Se on metka juttu. Kuinka rauhoittavaa on kuunnella sanoja ja lauseita, vaikka en ymmärtäisikään niiden tarkoitusta. Lukuhetki tuntuu myös vapauttavalta. Olen paikalla ja minulta ei odoteta mitään erityistä. Jos teksti on vaikea, saatan vaipua vaivihkaa omiin ajatuksiini. Se ei onneksi näy päälle.

Miksi lukeminen kannattaa?

– Se kehittää mielikuvitusta ja rentouttaa. Lukiessa voi tutustua uusiin asioihin ja matkustaa paikkoihin, joihin ei muuten pääse. Toiselle ääneen lukeminen on todella hieno tapa viettää aikaa yhdessä.

Miten lukukoiraksi pääsee?

– Luonne ratkaisee! Emäntäni arveli, että minusta tulisi hyvä lukukoira, koska rakastan ihmisiä ja olen luonteeltani rauhallinen. Ymmärrän, että lapset ovat nopeita ja yllättäviäkin liikkeissään. Enkä hätkähdä, vaikka välillä puhutaan paljon ja kovalla äänellä.

– Koska koirat oppivat nopeasti, meille riittää yksi päivä lukukoirakoulussa. Ihmiset saavat opetusta kahtena päivänä. Siellä koulussa oli hieman outoa touhua. Aikuiset ihmiset käyttäytyivät kuin lapset. Kolistelivat ja metelöivät. Minua se ei haitannut. Olin vain oma itseni ja opettajien mielestä kelpo yksilö lukukoirailemaan emännän kanssa.

Mikä oli mukavinta lukukoirakoulussa?

– Ruokatunti, vessatauot ja leikkihetket.

Lapset kuulemma vonkuivat jotain hamsteria tai pupua, mutta onneksi emännällä oli järki päässä.

Miten päädyit Järvisen perheeseen?

– Lapset kuulemma vonkuivat jotain hamsteria tai pupua, mutta onneksi emännällä oli järki päässä. Hän sanoi, ettei halua mitään häkkieläintä kotiinsa. Jos joku pitää ottaa, niin koira sen olla pitää.

– Tapasimme ensimmäisen kerran kasvattajani luona, kun olin vasta viiden viikon ikäinen. Ei kuulemma tarvinnut kauaa miettiä. Kaksi viikkoa myöhemmin Järviset hakivat minut jäseneksi laumaansa.

Mikä on lempiruokasi?

– Minulle tarjoillaan kaksi kertaa päivässä koiranruokanappuloita, jotka nautin halukkaasti. Mieluusti syön kaikkea muutakin, jota kuononi alle tupsahtaa. Jos esimerkiksi leipä horjahtaa pöydänreunan yli, pidän huolen ettei se ehdi laskeutua lattialle.

Mistä muusta tykkäät?

– Hieronnasta. Se tekee hyvää tällaiselle töpökoivelle, joka joutuu tervehtiessään nousemaan kahdelle jalalle.

Mitä ihmettelet?

– Kissat ovat outoja olentoja. Hilman kanssa ystävystyin nopeasti. Hetken aikaa se taisi luulla olevansa koira, mutta kissaksi se muuttui. Kun se sai pennut, minä uskoin olevani kissaemo. Hilma vain laiskotteli, kun me Sisun kanssa huolehdimme pentujen puhtaudesta.

Onko sinulla erityistaitoja?

– Emäntäni sanoo, että osaan hymyillä. Kun olen tyytyväinen olooni, suupieleni nousevat ylös.

Haluatko lukea Usvalle? Lisätietoja: petra.julin@kangasala.fi, p. 050 406 7796

Kiinnostuitko lukukoiratoiminnasta? Pohjois-Hämeen kennelpiiri järjestää lukukoirakurssin huhtikuussa. Lisätietoja: ph.lukukoirat@gmail.com.

Kuka?
Nimi: kutsumanimi Usva, kennelnimi Kairojen Sylvie
Rotu: Jackrusselinterrieri
Syntynyt: 26.7.2013 Kangasalla
Ihmisperheeni: emäntä, isäntä ja 16-vuotias Siiri, 14-vuotias Salli, 12-vuotias Aaro ja 10-vuotias Atte
Eläinperheeni: 5-vuotias jackrusselinterrieri Sisu, 2-vuotias rhodesiankoira Halla sekä 4-vuotias brittikissa Hilma ja sen pentu, 3-vuotias Sohvi.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.