Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Luonto kutsuu

Kolumni - 18.9.2015 kello 8.15
Lotta Loikkanen

Värikkäät puut, kirpeä ilma ja raikas tuoksu houkuttelevat syksyiseen metsään. Vihreän aarrekammion uumenissa punaiset puolukkamättäät ja sammalikosta kurkistelevat suppilovahverot odottavat poimijoita.
Marjojen noukkiminen tuntuu mukavasti koko kropassa. Hyvää huomenta -liikesarjan toistoja kertyy parin tunnin marjamatkalla jo kunnioitettava määrä. Seuraavan päivän askareita ajatellen maltti on valttia marjastuksessakin.
Oma hommansa on ämpäriin eksyneiden roskien nyppiminen. Työlään operaation päätteeksi katselen aikaansaannoksiani ylpeydellä. Entisten aikojen omavaraisuus ruuan suhteen on kaukainen utopia, mutta muutamakin purkki omin käsin kerättyjä vitamiineja saa rintani röyhistymään. Siinä on Facebook-päivityksen paikka.
Sieniä olen löytynyt alkukesän jälkeen harvakseltaan, mutta tutulla suppilovahveropaikalla pienet hatut nousevat jo sammaleen seasta. Ne kasvavat hitaasti, mutta säiden salliessa niitä voi poimia pitkälle syksyyn.

Lenkkeilen aina kuin mahdollista polkuja pitkin, enkä koskaan käytä kuulokkeita metsässä. Haluan aistia luonnon ja olla täydellisesti läsnä.
Melkein jokaisella lenkkikerralla koen jotain mielenkiintoista.
Olen nähnyt lukuisia auringonnousuja, upeita maisemia, jäätyneitä puroja ja kallion seinämiä, ihmetellyt kiukkuista näätää tai auringossa loikoilevaa käärmettä, seuraillut palokärkipariskunnan ja peurojen elämää, löytänyt lakkoja ja kulkenut uusia polkuja. Metsä on seikkailu kaikenikäisille.

Kun lähimetsät eivät enää riitä, pohjoisessa on erämaita ja jylhiä maisemia vaativaankin makuun. Olen käynyt muutaman kerran pidemmällä vaelluksella Lapissa, ja juuri nyt suunnittelen reissua Koilliskairaan.
Pidemmälle vaellukselle pitää varautua hyvin. Sääolot voivat vaihdella ja energiaa kuluu runsaasti. Jos edellisestä retkikerrasta on vierähtänyt tovi, voi muistia virkistää lyhyemmällä retkellä. Laipanmaa tai Kaarinanpolku soveltuvat hyvin tällaisiksi viikonloppukohteiksi.
Metsässä mieleen muistuu moni asia, jota ei kotisohvalla ole tajunnut ajatellakaan. Ensikertalaisille lapinkävijöille suosittelen kokeneempien seuraa. Jos lähipiiristä ei löydy sopivaa opasta, Suomen Ladun jäsenjärjestöt järjestävät esimerkiksi yhteisiä retkiä ja kursseja.

Perhepiirissä retkenjohtajan rooli on langennut minulle luonnostaan, sillä saan osan nautinnosta jo organisoidessani jotain hauskaa. Joskus suunnittelu ja muistelu ovatkin retken parhainta antia.
Tuleva reissu kutittaa mukavasti mielen sopukoita ja retken jälkeen kuvia katsellessa rakot ovat jo unohtuneet ja rinkkaan levinnyt puuropaketti vain naurattaa.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös