Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Maailman paras kylä

Kolumni - 28.3.2018 kello 7.02
Matti Kauhanen

Kirjailija Arto Paasilinnan Maailman paras kylä-teos kertoo Sotkamon takamaille, Ukonjärven pitäjään, rakennetusta kylästä. Kirkkojen polttaja Asser Toropainen määräsi testamentissaan pojanpoikansa rakentamaan tuhotöidensä sovitukseksi puukirkon ja perustamaan sen ympärille muusta maailmasta erillään olevan maailman parhaan kylän.

Sotivasta maailmasta erillään olevaan kylään hakeutui monenkirjavaa sakkia eri puolilta maata. Siellä vallitsi alusta alkaen hyvä henki ja luova tekemisen meininki ja päätökset pantiin ripeästi toimeksi. Kun esimerkiksi huomattiin, että uudelta hautaus­maalta puuttuivat haudat, siihen löytyi pian ratkaisu. Ruumiita ostettiin Venäjältä, mutta runsas tarjonta alkoi epäilyttää. Liian monella tuontiruumiilla oli nimittäin reikä otsassa.

Kylien pystyttäminen neitseellisille alueille ei ole poik­keuk­sel­li­sta tänäkään päivänä. Nyt niitä kutsutaan lähiöiksi, jonne ensimmäiseksi tehdään kadut sekä vesi- ja viemärijohdot ja viimeiseksi, jos ollenkaan, kirkko tai ehkä tulevaisuudessa moskeija. Kangasalle on rakennettu muun muassa Ruutana, Kortekangas ja monta muuta lähiötä niitä ennen. Lammin­rahkan valmistumista odotellaan. Kaiken sortin porukkaa virtaa niihin nytkin eri puolilta maata ja maailmaa.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Toisin kuin Ukonjärven yhteisöllisessä kylässä, lähiöasukit eivät juuri tunne toisiaan eivätkä tosiasiassa haluakaan tuntea. Naapurin ovikelloa ei hevin soiteta. Kangasalan pienessä kaupungissa jotkut sentään huomaavat tervehtiä lajitoveriaan lukuun ottamatta niitä pariakymmentätuhatta, jotka eivät pahemmin morjestele. Ahtaassa lähiökoulussa ei järjestetä asukkaiden yhteisiä tilaisuuksia. Opettajat eivät tunne oppilaiden vanhempia, eikä päinvastoin. Postia lähetetään Vilman välityksellä tai somessa.

Onneksi tämä ei ole ihan totta Kangasalla- vielä. Kyläkouluja ja vireitä, ihmisen kokoisia kyläyhteisöjä on useita. Kyläyhteisöllisyydellä ei ole kuitenkaan juuri merkitystä, kun päättäjät kehittävät kouluverkkoa ja täydennysrakentavat taajamia sekä lähiöitä kustannustehokkaiksi. Ajan henki on rakentaa talojen nurkat niin lähekkäin, ettei niiden välistä pääse edes nälkiintynyt kulkukissa livahtamaan. Liian moni on silti yksin kaikkien keskellä!

Vielä ei ole kuitenkaan myöhäistä rakentaa maailman parasta kylää Kangasalle tai sellaista voisi yrittää. Viime vuosina torin ympärille, upean kirkon lähelle ja pitkin pitäjää on rakennettu ylväitä uudisrakennuksia ja lisää on tulossa. Kirkonkylällä on käymässä samoin kuin vanhan asunnon remontissa. Kun yksi paikka on ehostettu, on pakko uusia muutakin. Ulkoisesti kaikki on siis kunnossa.

Maailman paras kylä ei kuitenkaan synny pelkistä rakennuksista, vaan niissä asuvista ihmisistä, toiminnoista ja ympäristöstä. Maailman parhaassa kylässä ihmiset tervehtivät toisiaan, torilla ja lähiöissä on yhteisiä tapahtumia tämän tästä ja yhteistuumin päätetään käyttää oman kylän palveluita.

Maailman parhaassa kylässä asioita ei tarvitse hoitaa valittamalla, saati huutamalla. Virastoissa ja tulevassa sotekeskuksessa asiakkaan tarpeet kuunnellaan huolellisesti ja selvitetään perusteellisesti. Ketään ei päästetä pois ennen kuin hänen asiansa on hoidettu. Maailman parhaassa kylässä ei ole viranomaisten huostaanottamia lapsia, eikä ketään jätetä yksin. Tästä viimeisestä toiveesta voisi aloittaa!

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös