Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Maan lämpö

Kolumni - 21.8.2018 kello 21.00
Matti Kauhanen

Meidän leveiden kantapäidemme alla on valtava määrä lämpöenergiaa. Noin parin sadan metrin syvyydessä lämpötila nousee jo 6–10 asteeseen, mutta silti suuri osa asunnoista ja muista pömpeleistä lämpiää hiilidioksidia ilmaan tupruttavilla öljyllä, kaasulla, hiilellä, turpeella tai puulla. Saksalainen geofyysikko Dick Notz on laskeskellut, että nykyisellä päästötahdilla Pohjoisnavan jäät sulavat 2040-luvulle mennessä. (Suomen Kuvalehti 33)

Vaikka meikäpoika ei ehkä ehdikään Pohjoisnavan vapaille vesille soutelemaan, niin noin lähellä olevan katastro­fin lähestyminen hirvittää. Vaihtoehtoja sen välttämiseksi on nimittäin olemassa, jos ihmiset vain muuttavat elintapojaan ja hyödyntävät uusinta tekniikkaa.  Helpointa on aloittaa itsestään.

Olin jo muutamia vuosia aikaisemmin vinkannut anopille ja apille, että talon lämmityksessä kannattaisi siirtyä öljystä maalämpöön.  Ajattelin sinisen nuukaksi itseään nimittävän appiukon innostuvan parhaiten lämmityskulujen kuin ”iliman pilluun” vähentämisestä. Niinpä perustelin lämmityksen vaihtoa euroilla, joita tarvittiin joka vuosi  edellistä enemmän jatkuvasti kallistuvan öljyn ja vanhan kattilan hoidon takia.

Pian 90 vuoden paalun ylittävä appi kuunteli vävynsä tarinoita myötämieliseen tapaansa, mutta totesi aina päätteeksi siirtyvänsä  seuraavaksi  itse maan lämpöön.  Niinpä lämpöurakka siirtyi taloksi asettuneelle seuraavalle sukupolvelle.  Asumuksen pitäisi lämmetä muutaman viikon kuluttua talon päädystä kerättävällä energialla.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Kymmenien lämpöpumppujen vertailu lämmittää maallikon aivoja sen verran, että hikeä puskee otsalle. On siis pakko luottaa valmistajien esitteisiin, urakoitsijoiden tarjousten kehuihin ja käyttäjien kokemuksiin. Jos joku julkkis hehkuttaa tiettyä merkkiä, niin herää epäilys maksetusta puheenvuorosta. Mutta jos tavallinen Niilo ei valita ratkaisuaan, niin luottamuksen käyrä alkaa nousta.

Hieman yllätyksenä tuli määräys, jonka mukaan omalle tontilleen ei voi porata pienehköä reikää ilman kunnan  maksullista lupaa.  Porausjäte, kivituhka, sen sijaan jää tontin omistajalle, mutta reikä on tavallaan yhteiskunnan.  Kaverin kanssa onkin joskus pohdittu, kuinka syvälle tontin omistus ulottuu. Vastaan nyt, että suunnilleen porkkanan  syvyydelle.

Urakkahinnat näyttivät olevan niin lähellä toisiaan, että valintaa oli tehtävä seuraavaksi takuiden, pumpun tehokkuuden ja sen sähkönkulutuksen perusteella.  Niissä on eroja, mutta jos toinen on jossain parempi, niin toisessa tulee tasoitusta toisen hyväksi. Lopulta ratkaisu oli tehtävä kotimaisuuden ja kotikuntarakkauden perusteella.  Leppävirralla valmistettavan lämpöpumpun asentaa ilmajokinen urakoitsija.

Oletan, että moni ”toukoaalto”  muuttuu ratkaisustamme joko ilosta tai kateudesta entistä vihreämmäksi.  Vähennämme lämmitystavan vaihdolla vuotuisia hiilidioksidipäästöjämme 8 621 kiloa. Se vastaa 50 tuhannen kilometrin ajoa autolla, kuutta lentomatkaa Las Palmasiin ja napajäätä  jää sulamatta neliömetreittäin.

Pitkän taipaleen saa kävelläkin, että hiilijalanjälkiä alkaa näkyä.  Niin ja lämpölaskun pitäisi pienentyä kolmannekseen. Tämä voi olla yksilölle tärkeää, mutta tuskin eri puolilta maailmaa Etelä-Amerikkaan ilmastokokoukseen lentäville delegaatioille tai Donald Trumpille.

 

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös