Vajaa kuukausi sitten iso joukko maanviljelijöitä kokoontui Senaatintorille kertomaan maatalouden ahdingosta. Tuottajat ovat joutuneet erityisesti kahden viime vuoden aikana ennennäkemättömiin talousvaikeuksiin. Viljelijät hakivat mielenilmaisullaan kunnioitusta ja arvostusta omalle työlleen ja suomalaiselle ruuantuotannolle.
Kun Suomesta tuli EU:n jäsen vuonna 1995, alkoi maatilojen rakennemuutos ja byrokratian esiinmarssi. Nyt kaiken pitää olla suurta: peltopinta-alat, karjakoot, tuotantorakennukset ja koneet. Maatiloilla pitää investoida. Työmäärä maataloudessa on aina ollut suuri etenkin karjatiloilla. Investoinneilla pyritään helpottamaan työtaakkaa. Koneet ja laitteet hankitaan tarpeeseen.
EU toi uudet haasteet järjettömissä mitoissa olevan lomakkeiden täyttämisen myötä. Maan virkamieskoneisto on huolehtinut siitä, että byrokratia on joustamaton ja vailla maalaisjärkeä. Ikään kuin renki olisi kääntynyt isäntää vastaan. Jos viljelijä vielä muusta selviää ja saa neuvoteltua järjestelyistä esimerkiksi pankin kanssa, niin byrokraatin kanssa hän lyö päänsä seinään.
On käsittämätöntä, että esimerkiksi maataloushallinnon digitoimat peltopinta-alat vaihtelevat joka vuosi. Nykyään digitalisointia ajetaan joka toimialalle. Pelottaa, jos terveydenhuolto digitoi vaikkapa sydänvian luunmurtumaksi.
Hallinto suorittaa tarkastuksia maatiloilla. Tuntuu siltä, että huomautettavaa on löydettävä väen väkisin. Meidän pieneltä riistapellolta löytyi muutama ohdake, mikä oli riittävä peruste leikata tilan maataloustukea.
Eläintiloilla ilmoitusten ja tarkastusten kanssa ollaan helisemässä. Veikko kertoi, että heidän sonnitilallaan yhden eläimen poistoilmoituksen myöhästyminen päivällä voi viedä yli 11 000 euroa. Rikolliset selviävät rötöksistään vähemmällä.
Maatalouden taloudellinen ahdinko vaikuttaa laajemmin kuin vain maatiloilla. Myös elintarviketyöntekijät, koneiden valmistajat ja korjaajat, maatalouslomittajat, kuljetusala ja monet muut kärsivät.
Seurasin maaliskuista mielenilmausta netistä. Senaatintorilla oli rohkeita maanviljelijöitä. He kertoivat avoimesti asioistaan ja siitä, miten tilanne on muuttunut huonompaan suuntaan. Muutosten syyt tulivat selväksi: EU:n Venäjä-pakotteet ja maatalousuudistus, tukimaksatusten roimat viivästykset ja tuottajahintojen leikkaukset.
Oli hienoa, että mielenilmaus sujui sivistyneesti ja tuottajat saivat sympatiaa.
Pelkkä myötätunto ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan kotimaassa tuotetun ja valmistetun ruuan ostajia. Parjatut maataloustuet ovat yhtälailla tukea kuluttajille, sillä ne ovat edellytys kohtuuhintaiselle kotimaiselle, puhtaalle ja eläinten hyvinvointi huomioiden tuotetulle ruualle.
Maatalouden tukisysteemi on verrattavissa Kelan lääkekorvauksiin, joihin kansa suhtautuu myönteisesti.
SOK:n pääjohtaja Taavi Heikkilä väittää, että kauppa halpuuttaa ruuan hintaa omasta pussistaan. Minä uskon pitkään tuntemaani Kauppisen Pekkaa. Hän kertoi, mitä halpuutuksessa tapahtui: Taavi kävi Pekan pussilla.
