Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Muumimuki, Ninni tai Muumipeikko –20%Muumimuki, Ninni tai Muumipeikko –20%

Markettien partaveitsi

Kolumni - 6.2.2019 kello 7.01
Lauri Hollo

Eduskuntavaalit häämöttävät muutaman kuukauden päässä. Ehdokkailla alkaa pian loppukiri, vaikka ei alkukirikään läähättämättä läpi suju.

Erittäin hyvä ystäväni on ehdokkaana Pohjanmaalla nyt toista kertaa. Viimeksi hän jäi niukimmalla tavalla rannalle, nyt mies mennee heilahtaen läpi. Jalka- ja suutyötä se kuitenkin vaatii – rajuakin rajumpaa.

Jopa niin paljon, että neljä vuotta sitten kaverini vannoi, ettei koskaan enää samaan rumbaan lähde. Lähti kuitenkin. Neljässä vuodessa väsyneinkin ihminen palautuu.

Kun kuuntelin tuolloin, mitä kaikkea vaalityö vaatii, en voi kuin ihmetellä, miten kukaan haluaa mukaan siihen rumbaan. Jatkuvaa marketeissa ja toreilla kiertelyä, kahvittelua ja pulinaa ihmisten kanssa joka ikinen päivä milloin missäkin tilaisuuksissa – kissoja ristitään, koiria haudataan ja gerbiilejä paijataan, vaikka kuinka olisi jyrsijäkammo. Pitää miellyttää niin miehiä ja naisia kuin nuoria ja vanhojakin. Ja kaikkia siltä väliltä. Yksi iso kysymys on sekin, voiko puhua koko ajan totta?

Poliitikkoja harvoin rehellisyydestä syytetään, vaikka suoraselkäisiäkin löytyy. Lienee niin, että joskus on pakko puhua sitä legendaarista muunneltua tai vaihtoehtoista totuutta. Ehkä useinkin. Miten muuten voisi miellyttää kaikkia, mikä on kuitenkin välttämättömyys läpimenoon?

Siellä he sitkeät ehdokkaat jälleen ovat höpöttelemässä, taistelemassa paikoista tuossa 200-jäsenisessä Suomen joukkueessa, joka yrittää vuodesta toiseen voittaa maailmanmestaruuksia, mutta jää valitettavan usein piirikunnalliselle tulostasolle.

"Leijona-paitaan" päästäkseen on tehtävä paljon kompromisseja, puhuttava ehkä ohi suunkin. Sitten vasta ne kompromissit alkavatkin, jos eduskuntaan pääsee. Puoluekuri syö yksittäisen – sen kaikkein puhdassydämisimmän, aidoimman ja hyväntahtoisimmankin – ihmisen vaikuttamismahdolli­suuksia. Lehmänkauppoja tehdään oikealle, vasemmalle ja keskelle. Omasta ideologiasta on hankala pitää viimeiseen asti kiinni, oli se kuinka kultareunaisen ylevä tahansa.

Miksi politiikkaan sitten halutaan mukaan? Yleisin vastaus lienee valta. Sen himo on kova. Toinen imevä voima monelle on julkisuus, vaikka todellisuudessa se on yksi helvetti. Vai mitä Hakkaraisen Teuvo? Ja moni muu

En tiedä, toivonko ystäväni läpimenoa. Toki toivon sikäli, että hän on tiensä valinnut hieno mies, jolla on paitsi iso kompetenssi myös kova halu tuohon tehtävään. Mutta mitä hänelle ja hänen perheelleen tapahtuu, jos eli kun kaveri valitaan?

Työ pääkaupungissa pitää teini-ikäisten lasten isän liian paljon poissa kotoa. Mitä vaimo mahtaa tykätä? Vai muuttaako tuo juurevan pohjalaisuuden perikuvaperhe kokonaisuudessaan pääkaupunkiseudulle? En ole kysynyt.

Politiikkaa ja poliitikkoja tarvitaan, etenkin hyviä ja rehellisiä. Fakta kuitenkin on, että kun ihminen siihen leikkiin lähtee, hän joutuu antamaan itsestään pois jotakin, mitä ei todennäköisesti haluaisi; yksityisyytensä, omat halunsa ja mielitekonsa, ehkä idealisminsa ja arvonsakin ainakin tuolloin tällöin.

Onko kaikki sen arvoista? Toivottavasti on.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös