Merinovilla ja tekniset materiaalit ovat aktiiviliikkuja Sirpa Paavolaisen suosiossa – jumppavaatteiden väri valikoituu mielialan mukaan

0
Sirpa Paavolainen valitsee jumppa-asun mielialansa mukaan. Ilo saa kukkia sortseisssa, joiden väreihin sopii oranssi paita.

K un Sirpa Paavolainen oli koululainen, hän käytti sisäliikunnassa tavallisia verkkareita ja t-paitaa. Niin tekivät muutkin aitoolais­lapset, joista useimmat Sirpan tavoin liikkuivat Luopioisten Lujan väreissä.

Urheilullisesta tytöstä varttui liikunnallinen aikuinen, joka mallipukineompelijan opintojensa ja myyjän työnsä kautta päätyi tekemisiin tekstiilien kanssa.

– Turhaan ei sanota hinnan ja laadun kulkevan käsikkäin. Omasta kokemuksesta tiedän, että tunnettujen merkkivalmistajien vaatteet kestävät ja toimivat siinä lajissa, mihin ne on suunniteltu, toteaa Paavolainen, joka työskenteli vuosikaudet tamperelaisen tavaratalon naistenvaateosastolla.

Hänen ehdoton lempimateriaalinsa on kuitenkin merinovilla.

– Sitä ilman en pärjäisi! Se viilentää kesäkuumalla ja lämmittää kylmällä talvisäällä. Kun hiihtolenkin ja suihkun jälkeen laitan jalkaani merinovillaiset alushousut, ihana lämpö valtaa koko kehon.

Jos päivä on ollut huono, päädyn yleensä mustaan alaosaan ja harmaaseen yläosaan. Iloisena päivänä suosin kirkkaita värejä ja kuoseja. Ennen lähtö saatan vaihtaa asua parikin kertaa, jos se ei vain tunnu oikealta.

Sirpa Paavolainen

Sisäjumpilla hän suosii teknisiä vaatteita.

– Ne sopivat parhaiten tällaiselle herkästi hikoilevalle ihmiselle. Kevyen ja hengittävä materiaalin ansiosta kuumuus pääsee haihtumaan iholta ja jaksaa tehokkaammin jumpata. Oikein hoidettuna tekniset vaatteet ovat todella kestäviä.

Useimmiten Paavilainen pyykkää asunsa heti jumpalta kotiin palattuaan.

– En odota koneellisen täyttyvän, sillä arvostan puhtautta.

Ulkoilmaa tarvitaan

Yleisurheilun lisäksi Paavilainen on nuoruudessaan harrastanut myös lentopalloa. Joukkuelaji maittoi, mutta hän koki olevansa liian lyhyt lentopalloilijaksi ja opiskelujen takia muutot eri paikkakunnille hankaloittivat sopivan joukkueen löytymistä.

Pituutta suuremmaksi ongelmaksi kuitenkin ilmaantuivat selkävaivat, jotka kymmenisen vuotta sitten pakottivat hänet miettimään liikuntakuvionsa uusiksi.

– Aluksi hakeuduin Kangasala-opiston selkäryhmään, mutta nyt olen jo useamman vuoden käynyt fysioterapeutti Johanna Rajalan ohjaamissa lihaskuntojumpissa kahdesti viikossa. Pelkkä sisäliikunta ei minulle riitä. Tarvitsen raitista ilmaa, jotta saan pääni nollattua työpäivän jälkeen.

Paavolainen työskentee rautakaupassa, jossa etenkin kesäisin riittää asiakkaita palveltavaksi.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Sirpa Paavolainen käyttää teknisiä asuja jumppien lisäksi myös kesäisin ja lomamatkoilla.

– Päivän kiireet ja paineet unohtuvat, kun hyppää maastopyörän selkään ja suuntaan kohti Taivalpirttiä. Jos säät suosivat, talvisin hiihdän ja retkiluistelen. Jos ei, käyn kävelylenkeillä, kuvailee Ahulinjärven rantamaisemissa asuva Paavolainen.

Sirpa Paavolainen sanoo valitsevansa sisä­liikuntavaatteensa huolellisesti. Mieliala määrittelee, mitä hän kaapista päälleen sovittaa.

– Jos päivä on ollut huono, päädyn yleensä mustaan alaosaan ja harmaaseen yläosaan. Iloisena päivänä suosin kirkkaita värejä ja kuoseja. Ennen lähtö saatan vaihtaa asua parikin kertaa, jos se ei vain tunnu oikealta.

Onneksi Paavolaisen vaatekaapissa riittää valinnanvaraa. Hän tunnustaa ostavansa jumppatekstiilejä huomattavasti useammin kuin muita vaatteita. Verkko-ostoksiin hän lankeaa harvoin, koska haluaa hypistellä asustetta ennen ostopäätöksen tekoa.

– Hyödynnän myös alennusmyyntejä. Pinot kaapissa kasvavat, kun en raaski luopua vanhoista, vielä käyttökelpoisista vaatteista. Laadukas tuote kestää pitkään. Poiston aika on vasta sitten, kun kuidut kuluvat poikki ja vaate sen seurauksena menettää muotonsa.

 Tällä hetkellä oma lempiasuni on tummansininen sortsihame, jonka kanssa sopii vihreä ja oranssi yläosa.

Sirpa Paavolainen

Urheilulajikin vaikuttaa vaatevalintoihin

Mielialan lisäksi Paavolainen ottaa vaatevalinnoissaan huomioon kulloisenkin jumppaohjelman. Jos tiedossa on jalka- ja pakaraliikkeitä vastuskuminauhalla, pitää nauhan ja ihon välissä olla pehmikettä – muuten tekeminen tuottaa tuskaa.

– En käytä jumpalla pitkäpunttisia trikoita, vaan sortseja ja sortsihameita polvisukkien kanssa. Juuri sillä kerralla, kun minulla ei ollut polvisukat jalassa, kaivettiin kuminauhat esiin. Ei auttanut kuin riisua paita päältä ja laittaa se pehmusteeksi.

Toisen nilkan hän suojasi hikipyyhkeellään.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kaikki sävy sävyyn, hiusnauhatkin.

– Ohjaaja loi minuun ymmärtäväisen katseen: jaahas, tällä kertaa tuolla tavalla. Riisuutumiseni tuskin haittasi ketään, olinhan takarivissä ja ainoa paikalla ollut mies jumppasi pari riviä edempänä.

Haastattelun vuoksi Paavolainen on pinonnut jumppavaatevarastonsa olohuoneen pöydälle. Pinoista erottuu muun muassa punaista, harmaata, turkoosia, vihertävää, oranssia ja iloisen kirjavaa – muttei mitään selkeää yksittäistä suosikkiväriä.

– Tällä hetkellä oma lempiasuni on tummansininen sortsihame, jonka kanssa sopii vihreä ja oranssi yläosa.
Vaikka Paavolainen tunnustaa olevansa jumppavaatefriikki, innostus ei ulotu jalkineisiin.

– Toki niitäkin löytyy useampi pari, yhdet paljasjalkatossutkin. Jalkineiden suhteen olen merkkiuskollinen: ostan aina saman valmistajan kenkiä, koska lesti sopii jaloilleni täydellisesti.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.