Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Glögi & piparitarjoilu 16.11.Glögi & piparitarjoilu 16.11.

Mikä lapselle nimeksi?

Kolumni - 7.2.2018 kello 7.00
Matti Kauhanen

Kansa hurraa! Presidenttipari näytti aktiivimallia ja sai viime perjantaina terveen pojan. Kukapa ei moisesta hullaantuisi tai ainakin ilahtuisi, kuten presidentin voisi olettaa suomalaisten reaktiota luonnehtivan omalla tyylillään. Onnellinen, presidentillinen perhetapahtuma yhdisti suomalaiset vaaleja ja gallupeja paremmin, sata­prosenttisesti.

Sukkapuikot ja virkkuukoukut ovat olleet ahkerassa käytössä, kun pienokaiselle on kudottu sukkia ja pipoja syntymälahjaksi. Jopa niin paljon ja nopeasti, että naistenklinikalla on toppuuteltu lähettämästä paketteja sinne työtä lisäämään. Lapsia päästetään maailmaan nimittäin muillekin perheille. Oli miten oli, mutta herttaistahan tämä on!

Jos presidenttiparin pienokainen saa runsaasti lahjoja, niin nimiehdotusten tulva on varmasti yhtä suuri. Omasta kokemuksesta tiedän, että sopivan nimen keksiminen lapselle on jopa vaikeampaa kuin itse kohteen tekeminen. Vaihtoehtoja on usein niin runsaasti, että pahimmillaan valinnasta syntyy puolisoiden välille riitoja ja mökötystä.

Nimeä kannattaa harkita huolellisesti. Muodin mukaan ei aina ole syytä mennä. Sellainen nimi, joka lapsena ja nuorena vielä on kiva, voi vanhukselle olla huvittava.

Varman päälle kannattaa valinta tehdä myös siksi, ettei lapsi joudu nimensä takia koulussa kiusatuksi. Monesta nimestä saa nimittäin ikävältä kuulostavia lempinimiä ja väännöksiä. Nimi voi olla myös enne, vai mitä arvelette Urhosta.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Presidenttiparin pojallekin on ehdotettu jo sukuperinteen mukaan Väinöä, Toivoa ja Aulista. Hyviä nimiä, vaikka tuo Väinö voi olla kansain­välisyyteen joutuvalle pojalle hankala. Lausuminen olisi monille vaikeaa ja kirjoitettaessa se olisi Vaeinoe. Tosin Suomen kuninkaaksi sata vuotta sitten valittu Hessenin prinssi Friedrich Karl olisi nimetty Väinö I.

Minä ennustan, että ainakin yhdeksi presidenttiparin pojan nimeksi tulee Heikki. Todennäköisyys tälle on 62,7 prosenttia. Jussi tai Ville ei käy, koska kaksi sen nimistä Niinistöä on jo ja lisäksi molemmat vääristä puolueista.

Heikki on perinteinen suomalaisten käyttämä nimi jo 1300-luvulta lähtien. Nimi on lähtöisin germaanisesta Heimerichista ja muokkautunut ajan kanssa muun muassa Henrikiksi, Henriksi ja Heikiksi. Monet kunin­kaal­liset ovat saaneet sen nimekseen, ja yksi on kerrassaan ollut Pyhä Henrik.

Suomessa on ja ollut noin 86000 Heikkiä, joista Saarikylissä on ainakin kaksi. Heikki sopii mainiosti moniin nimiyhdistelmiin, kuten esimerkiksi Kari Heikki Väinämö.

Itse sain etunimeni vähällä keksimisellä, koska isosiskoni oli Maija. Ukkini oli tavannut kirkolla käydessään papin ja pyytänyt hänet mukaansa ristimään poikaa. Äitini oli juuri pyörittelemässä ruisleipiä, kun ukki ja pappi tupsahtivat ovesta tupaan.

Eipä siinä sitten muuta kuin toimeksi! Leivät pöydän päästä hieman syrjempään kohoamaan ja kastemalja tilalle. Ongelma tuli, kun toista nimeä ei oltu vielä mietitty, eikä paikalla olleille tullut mitään sopivaa mieleen. Aikansa ristimätodistuksen kanssa odotettuaan pappi tuskastui lopulta ja ehdotti, että annetaan pojalle hänen nimensä.

Niinpä pastori Olavi Huhtinen risti minut Matti Olaviksi. Sitten paistettiin ruisleivät!

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös