Yhdeksäntoista päivän päästä Kangasala on kaupunki ja me olemme kaupunkilaisia. Minä en alun perin ollut kaupungiksi muuttumisen kannattaja, mutta olen jo sopeutunut ajatukseen ja kokenut siitä hyvää mieltä. Muutokset ovat usein hyviä uuden ja raikkaan lähtökohtia. Muutokset antavat uusien tuulten puhaltaa.
Kangasalan kaupunki -nimityksen myötä olen kovasti odotellut suurta juhlan tuntua, hehkutusta, uuden kaupungin visioita ja strategioita. Synnytetäänhän nyt jotakin todella merkittävää ja uutta. Edessä on se kuuluisa tuhannen taala paikka. Mahdollisuus saada seutukunnallisesti tai jopa valtakunnallisesti katseet kääntymään kohti kaunista, uutta hehkuvaa Kangasalan kaupunkia. Kangasala voisi ottaa jättiharppauksen kohti uutta. Meillä on mahdollisuus kertoa maailmalle, miksi uusi syntyvä kaupunki on niin merkityksellinen.
Selailin kaupunki-nimitykseen liittyviä lehtiartikkeleita. Pettymykseni näyttää siltä, että suurta muutosta ja juhlan tuntua joudun odottamaan. Mikään ei tule muuttumaan. Tämä viesti kerrotaan jokaisen uutisen kohdalla kunnan johdon taholta. Olen kuin ilman tikkunekkua jäänyt lapsonen.
Mitähän tapahtuisi, jos yrityksen johto julkistaisi suuren nimen muutoksen ja samaan hengenvetoon kertoisi, että mikään muu tässä yrityksessä ei sitten muutukaan. Kaikki muu pysyy ennallaan. Mikään ei muutu, paitsi nimi.
En minä malta jäädä pettymyksen tunteeseen kieriskelemään. Teen oman visioni minun mielestäni hienosta Kangasalan kaupungista.
Luontoarvot ja maaseutumaisuus olivat kaupunki-nimityksen vastustajien perusteluissa ykkösenä. Eihän tällaisesta luonnonkauniista harjujen ja järvien kunnasta voi tehdä kaupunkia, sanoivat kaupungin vastustajat ja minäkin niin ajattelin.
Mitä sanoisitte, vastustajat ja kannattajat, jos tästä luontoarvoiltaan upeasta Kangasalasta tulisi eteläisen Suomen hienoin luontokaupunki? Tulevan kaupunkimme alueella voisi useita erilaisia luontoreittejä, hyvin hoidettuja laavuja, upeita nuotiopaikkoja. Hienon opastuksen ansiosta kaikki reitit ja mahdollisuudet olisivat hyvin saavutettavia. Polut olisivat hienosti rakennettuja parhaiden maisemien ja näköalojen äärelle. Luonto saisi ihan uuden, kunniakkaan aseman kunnassamme.
Ymmärrän, että se maksaa. Ei ole ilmaista palkata luontomatkailuun erikoistuneita metsäsuunnittelijoita, saati rakentaa näyttäviä polkuja, mutta ei Kangasalan upeita maisemia kannata piilossakaan pitää. Aika moni japanilainen turistikin saattaisi eksyä ihailemaan muumikaupungin naapuriin upeita luontonäkymiä, jos sellaiseen olisi mahdollisuus. Resuinen Kirkkojärven ympäri kiertävä polku on irvikuva hienosta luontopolusta.
Tämä oli vain yksi ehdotus. Kangasalla on mahdollisuuksia olla erityinen monella tapaa. Tuhannen taalan tilaisuutta vaan ei kannattaisi hukata.
Suomi 100 -juhlissa itsenäisyyspäivänä oli hieno tunne, kun saimme kaikki suomalaiset olla osa juhlaa ja tekemässä sitä. Me kaikki suomalaiset olimme juhlan aihe. Se tuntui upealta. Haluan, että me Kangasallakin saamme yhdessä olla tekemässä uutta Kangasalan kaupunkia. Saamme kokea, että se on yhteinen asia. Me ihmiset olemme Kangasala, myös kaupunkina. Virkamiehille ja päättäjille toivon rohkeutta tehdä Kangasalasta erityinen.
Loistava – aivan loistava kirjoitus! Tulee mieleen perivaatimaton kaveri, joka upouuden asunnon hankittuaan vähätteli: Se on nyt vaan semmoinen pieni paritalon pääty… Nyt on tuhannen taalan paikka saada lisää positiivista näkyvyyttä Kangasalle!
Niin. olisikin ihanaa jos vaikka Kangasalasta tulisi kaupunki, joka kuuntelee asukkaitaan, eikä vain yritä haalia niitä lisää. Tai kuuntele vain niitä harvoja, joilla on suhteita. Mutta sen unelmoinnin olen jo jättänyt karusti taakseni ja muutan muualle. Positiivisuutta ei voi pakottaa, jos on tarpeeksi karuja kokemuksia siitä ettei normaalin ihmisen onni ole täällä minkään arvoinen. Muutos muutoksen vuoksi ei ole hyvästä, vaan sille täytyy olla perusteet ja ne pitää vielä osata kommunikoida.
Kuntaa olisi yhtälailla voinut kehittää kuten nyt tässä ehdotat kaupunkia kehitettäväksi.
Eli jäänee pelkkiin puheisiin.
Samaa mieltä kuin nimim ihmettelijä.