Kangasalan lukiossa, kuten muuallakin Suomessa, on testattu sähköistä ylioppilaskoetta. Virallisesti sähköiset kokeet tulevat käyttöön vaiheittain vuosina 2016–2019.
Sähköinen ylioppilaskoe mahdollistaa uudenlaisen koemateriaalin. Siinä, missä aineisto on aikaisemmin ollut tekstiä ja kuvia, nyt mukaan saadaan myös liikkuvaa kuvaa.
Tällä tavalla päästään luontevasti kiinni nuorten maailmaan ja heidän tapaansa käsitellä asioita.
Se olisikin aika epäreilua, että tulevaisuuden tekijöiden taitoja mitattaisiin menneen maailman konsteilla.
Testikoe onnistui Kangasalla pääasiassa hyvin. Jonkin verran eteen tuli teknisiä ongelmia, mutta nuoret näkivät sähköisessä vastaamisessa kuitenkin enemmän hyviä puolia.
Käytännössä koe eteni niin, että vastaajille annettiin muistitikut, josta koe avattiin tietokoneelle. Kokeen aikana tietokoneella pystyi käyttämään ainoastaan koeaineistoa.
On helppo uskoa, että koneella kirjoittaminen on monille nuorille luonteva ja jopa ajatuksenjuoksua helpottava tapa vastata. Siksi on hyvä, että ylioppilaskoe seuraa aikaansa ja muuttuu sen mukana.
Digitalisoitumiselle me emme mitään mahda, mutta sen ikävä lieveilmiö on käsialakirjoittamisen romuttuminen.
Vaikka nyt työelämässä olevat aikuiset ovat ainakaan saaneet kaunokirjoitusopetusta, alkaa tuokin taito ruostua alituisen tietokonekirjoittamisen takia.
Ensi vuonna kaunokirjoituksen opetuksesta on tarkoitus luopua kokonaan. Tilalle tulevat tekstaus ja kymmensormijärjestelmä.
Uudistusta suunnitteleva työryhmä perustelee muutoksia sillä, että kirjoittamisen tyyliä oleellisempaa on keskittyä luetun ymmärtämiseen, hyvien tekstien rakentamiseen ja omaan ilmaisuus.
Näin totta vieköön onkin. Modernissa maailmassa itsensä ilmaisemisen taidot ovat menestystekijöitä.
Kun tekstiä suolletaan nopeasti erilaisille foorumeille, on tärkeää keskittyä sisältöön. Siinä ei paljon kaunis käsiala auta, jos suusta muuten putoilee sammakoita.
