Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Fixus Kangasala palveleeFixus Kangasala palvelee

Mokaile oikein!

Kolumni - 3.6.2016 kello 8.00
Ville Koivisto

Seuraan, kuinka puolitutun miehen jälkikasvu kokeilee tasapainoaan katukiveyksellä.
Poika horjahtaa ja yrittää korjata asentoaan. Tasapainopiste on jo ylittänyt reunan. Jalat tömähtävät asfalttiin, mutta tenava ei kaadu.
Seikkailu kiveyksen päällä jatkuu, ja askeleet muuttuvat varmemmiksi, vaikka kädet heiluvatkin tasapainon säilyttämiseksi. Siksi isän sanat yllättävät.
– Meidän poika on aina ollut kömpelö. Tulehan alas sieltä, ennen kuin sattuu.
Oletteko kuulleet sellaisesta ilmiöstä kuin itsensä toteuttava ennustus?

Michiko Yoshie Sussexin yliopistosta kollegoineen julkaisi tammikuussa tutkimuksen, jonka mukaan arvostelun kohteena oleminen hiljentää hienomotoriikkaa säätelevän alueen­ toimintaa aivoissa.
Ilmiön jäljille päästiin toiminnallisen magneettikuvauksen avulla.
Aivokuvista selvisi, että alue vaimeni silloin, kun ihmiset kuvittelivat olevansa kielteisen arvioinnin kohteena.
Mielenkiintoista on, että sama aivoalue kytkeytyy toimintoihin, joiden avulla yritämme päätellä muiden suhtautumista itseemme erityisesti katseen ja ilmeiden perusteella.
Jos tulkinta on negatiivinen, suoritus kompuroi, kuten poika katukiveyksen reunalla.
Positiivinen tulkinta johtaa päinvastaiseen suuntaan. Niinpä vanhemman kannustava suhtautuminen lapsen toikkarointiin saa tämän vapautumaan ja pärjäämään tilanteessa paremmin.

Miksi suhtaudumme virheisiin niin kielteisesti? Ehkä syynä ovat aikaisemmat huonot kokemukset. Tekemämme virheet tuntuvat saavan korostetun aseman omassa ajattelussamme.
Psykologit kutsuvat ilmiötä nimellä kielteisyysvääristymä. Evoluution näkökulmasta tässä onkin järkeä. Aikanaan virheiden ohittaminen saattoi johtaa kohtalokkaaseen lopputulokseen. Nykyään ilmiöstä tuntuu olevan lähinnä haittaa.
Ihmiset voi jakaa karkeasti kahteen joukkoon. Ensimmäinen osa on lukkiutunut asenteissaan. He kertovat itselleen: antaa olla, en ole koskaan hyvä tässä!
Toinen puolisko taas suhtautuu avoimesti vastoinkäymisiin ja kokee virheen oivalluksena. Nämä ihmiset tunnistavat mokaan johtaneet tapahtumat, ja korjaavat toimintaansa sen mukaan.
Psykologi Jason Moser Michiganin yliopistosta suoritti kokeen, jossa tutkittiin suhtautumisen vaikutuksia.
Avoimesti suhtautuvien aivot aktivoituivat voimakkaasti, mikä kertoi koehenkilöiden keskittyvän tekemiinsä virheisiin ja oppivan niistä. Näiden henkilöiden tulokset paranivatkin koetilanteen vaatimissa tehtävissä.

Omaan suhtautumiseensa voi kuitenkin onneksi vaikuttaa, jos asian tiedostaa. Virheisiin suhtautumista voi myös oppia muilta ihmisiltä, esimerkiksi omalta vanhemmaltaan.
Lasta ei tarvitse kehua turhasta. Valtakunnan seuratuimman lastenpsykiatrin Jari Sinkkosen mukaan sanat eivät välttämättä edes toimi, jos kehonkieli on ristiriidassa sanoman kanssa.
Kuten Yoshien tutkimuksesta kävi ilmi, suoriudumme paremmin, kun koemme, että meitä tuetaan aidosti. Niinpä voimmekin oppia jotain uutta, ja kannustaa ihmisiä ympärillämme mokailemaan avoimesti ja taidolla!

Kommentoi / Keskustele aiheesta
~
Takaisin ylös