Koti Pääuutiset Kangasalalaiset yhdistykset painivat yhteisen ongelman kanssa: Lisää aktiivisia jäseniä, kiitos!

Kangasalalaiset yhdistykset painivat yhteisen ongelman kanssa: Lisää aktiivisia jäseniä, kiitos!

0
SPR Kangasalan aktiivit olivat kokoontuneet siivoustalkoisiin uusiin tiloihin Ellintielle.

Ellintie 4:ssä tuoksuu Tolu. Nauru raikaa avoimista ovista. SPR Kangasala on vuokrannut uudet tilat, ja yhdistyksen aktiivit ovat siivoamassa niitä käyttökuntoon. 

– Tässä on meille tulevaisuutta. Tila tuo meille monia uusia mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä esimerkiksi eri yhdistysten kanssa, osaston puheenjohtaja Tiina Leppänen kertoo. 

Kangasalan Sanomat otti yhteyttä useaan kangasalalaiseen yhdistykseen. Monen vastausviesti kertoi samaa: yhdistykset pyörivät vahvasti samojen aktiivien ympärillä ja uusia toimijoita sekä jäseniä on hankalaa löytää.

– Väki vanhenee ja nuorempien ajasta pitää kilpailla. Toiminta ei tule jatkumaan, jos nuorempia ei saada mukaan, miettii Johanna Helimäki Kangasalan räpinologeista.

Kuhmalahden VPK:n palokuntapäällikkö Ville Vierikka kertoo, että vapaapalokunnassa on 15 aktiivia. Toiminnassa suurimman osan ajasta vievät joka maanantaiset harjoitukset ja mahdolliset päivystysvuorot.

– Viimeisenä meiltä kalusto loppuu, hän sanoo.

Kangasalan räpinologien Johanna Helimäki toivoo myös nuorempia mukaan toimintaan.

Syitä laskeviin jäsenmääriin on useita. Työt, perheet ja muut ajanvietemahdollisuudet vievät lopun ajan vuorokauden 24 tunnista. Tietysti on myös niin, että ihan joka paikassa ei ehdi olla mukana.

– Monet kai karttavat yhdistyksiä peläten byrokratiaa, kokouksia, pöytäkirjoja ja vastuutehtäviä. Asialliset hommat pitää tietysti hoitaa asiallisesti, mutta muuten byrokratia pitää yhdistystoiminnassa olla taka-alalla, tiivistää Sahalahti-Seuran puheenjohtaja Seppo Rinne.

Poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi Kangasalan Kisan jäsenmäärät ovat pysyneet vuosina vakiona. Jäseniä on noin 1 100.

– Emme ole tehneet aktiivisesti jäsenhankintaa. Yhdistyksessä olemme panostaneet nimenomaan sisäiseen kehittymiseen ja ohjaajien sekä valmentajien kouluttamiseen, kertoo Jarmo Nikupeteri, Kangasalan Kisan puheenjohtaja.

Hän korostaa seuran ammattimaista johtamista ja toimintaa. Myös sisäiseen koulutukseen on panostettu.

– Yhdistyksessä mukana oleminen on voimavara. Kaupunki säästää myöhemmin kustannuksissa, kun eurot satsataan liikkuvaan nuorisoon.

Yhdistysten rahavirrat koostuvat pääosin jäsenmaksuista ja avustuksista, joita esimerkiksi kaupunki myöntää vuosittain. 

– Emme me rahassa ui. Osaston toimintaan käytettävät rahat ovat niukat ja rajalliset, kertoo Tiina Leppänen.

Haasteena on uusien jäsenten motivointi. Enää yhdistystyön kiinnostavuus ei synny luvatusta hallituspaikasta ja vaikutusvallasta, vaan on pystyttävä tarjoamaan jotain muuta.

– Toiminnan on uusiuduttava jatkuvasti. Sahalahti-Seurassa toimintasuunnitelman toimeenpanosta on vastannut aika pitkälle johtokunta, jossa olisi tilaa uusille jäsenille, ajatuksille ja ideoille, sanoo  Seppo Rinne.

Tiedottaminen ja organisointi ovat avainasemassa. Läsnä pitää olla siellä, missä ihmiset muutenkin ovat eli sosiaalisessa mediassa

Tiina Leppänen kertoo, että eniten kaivataan miehiä mukaan ystävätoimintaan. Samoin nuorisotoimintaan etsitään uusia aktiivisia ihmisiä.

– Tavallaanhan me kilpailemme samojen ihmisten vapaa-ajasta. Nuoria ja työikäisiä on vaikeaa saada mukaan toimintaan, koska toiminnalle annettavaa aikaa on vähemmän, pohtii Leppänen. 

Tiedottaminen ja organisointi ovat avainasemassa. Läsnä pitää olla siellä, missä ihmiset muutenkin ovat eli sosiaalisessa mediassa. 

– Niissä luodaan tämän päivän yhteisöllisyyttä ja osallisuutta, jatkaa Rinne.

Haastattelemamme seurat suhtautuvat kuitenkin tulevaisuuteen avoimesti. Jokainen yhdistys toivoi toiminnan jatkuvan jossain muodossa. Kangasalan Kameraseuran Aapo Härkönen sanoo olevansa tyytyväinen seuran tämänhetkiseen tilanteeseen.

– Jäsenmäärä on pysynyt vakiona. Haasteena on kuitenkin jäsenten aktivointi. Vaikka jäseniä on, toiminta pyörii muutaman aktiivisen henkilön ympärillä. Ja uusille jäsenille on aina tilaa.

SPR:n Kangasalan osaston varapuheenjohtaja Liisa Rokala tiivistää yhdistystyön:

– Tämä on mielekästä. Voi valita, mitä tekee, eikä mitään ole pakko tehdä. Ihmisillä on valtava auttamisen tahto. Siinähän tässä on kysymys. Jollei ole saanut kokemusta, että on autettu, niin ei voi auttaa myöskään toista. 

Entä miten saadaan ihmiset kiinnostumaan yhdistystoiminnasta?

– Siihen minulla ei ole vastausta. Me räpinologit pyrimme tavoittamaan virohenkisiä ihmisiä muun muassa tapahtumien kautta, Johanna Helimäki kertoo.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi tähän