Nyt on syksy ja sitä myöten aktivoitumisen ja harrastamisen aika. Tässä vaiheessa kansalaisia potkitaan jokavuotiseen tapaan persuuksille: jotain pitäisi tehdä itsensä hoitamiseksi tai kehittämiseksi. Vanha harrastus pitää vähintäänkin herättää henkiin. Plussia ropisee, mikäli intoutuu jostain uudesta. Jos innostuksen aiheita saa mahdutettua kalenteriinsa useita, asiat ovat todella mainiosti ja siitä pitää asiaankuuluvasti hehkuttaa muille.
Joulun lähestyessä innostus saakin jo luvan kanssa laantua. Harrastushypetys on ohi. Kukaan ei oikeastaan ole enää kiinnostunut siitä, mitä toiset tekevät työpäivänsä jälkeen. On lupa laskeutua pimeään vuodenaikaan, kääriytyä viltin uumeniin ja poltella kynttilöitä. Adventtien aikaan trendiksi muuttuu kotoilu.
Todellisuudessa on tietenkin valtava määrä suomalaisia, jotka pitävät itsensä henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa nimenomaan säännöllisten harrastusten avulla. He eivät edes harkitse lopettamista, korkeintaan vaihtamista.
Naiset ja miehet, tytöt ja pojat käyttävät hyödykseen seurojen ja yhdistysten ällistyttävän laajaa vapaaehtoista kansalaistoimintaa. Tällä niin sanotulla kolmannella sektorilla on valtava merkitys. Ilman sitä suomalaisten kunto ja mielenterveys olisivat huonolla tolalla.
Pelkästään kansalais- ja työväenopistojen opetukseen osallistuu vuosittain reilusti yli puoli miljoonaa suomalaista. Kangasalla kursseja on tarjolla yli 200, ja mikäänhän ei estä valitsemasta mieleistään mistä opistosta tahansa.
Monissa kunnissa on jouduttu supistamaan opetustarjontaa, mutta Kangasalla tälle tielle ei ole jouduttu lähtemään. Liikunta on opetuksen vahva tukijalka. Tämän vuoden uutuus on muun muassa lavis (lavatanssiaskeleiden ja jumpan välimuoto), joka kuulemma on yksi kuluvan syksyn trendikursseista koko Suomessa.
Voiko harrastuksia arvottaa ja mitä kaikkea on yleensä edes sallittua mainita harrastuksekseen. Nykyisessä ulospäinsuuntautuneisuutta arvostavassa ilmapiirissä voi helposti ennustaa, että seurassa tekeminen on hienompaa kuin yksin puuhaaminen.
Sosiaaliset ja reippaat harrastukset näyttävät ansioluettelossa huomattavasti paremmilta kuin vaikkapa lukeminen, käsityöt tai lenkkeily. Ne tosin voi lukea harrastuksiksi, mutta onko mahdollista nimetä sellaisiksi esimerkiksi ajanvieton aikuisten värityskirjojen parissa, mökkeilyn tai television katsomisen, jos seuraa vain ”kehittäviä dokumentteja”.
Entäs facebookissa vaeltelun tai tietokonepelien pelaamisen kansainvälisten kavereiden kanssa. Siinähän kehittyy myös kielitaito.
