Muistojen junat pysähtyvät Ruutanassa yhä – Raija ja Anssi Krankin junatarinat pursuavat värikkäitä yksityiskohtia

0
Raija ja Anssi Krank ovat asuneet Ruutanassa yli 50 vuotta. He muistavat hyvin, kuinka ruutanalaiset kulkivat Tampereelle ja Orivedelle junalla. Raijan leikekirjasta löytyy juniin liittyviä lehtijuttuja.
Raija ja Anssi Krank ovat asuneet Ruutanassa yli 50 vuotta. He muistavat hyvin, kuinka ruutanalaiset kulkivat Tampereelle ja Orivedelle junalla. Raijan leikekirjasta löytyy juniin liittyviä lehtijuttuja.

Junat tulivat Raija Toorikan elämään vuonna 1960, kun hän 14-vuotiaana muutti Sysmästä Ruutanaan isänsä saatua paikan radan varressa sijainneen Kangasalan osuuskaupan myymälänhoitajana.

– Sitä ennen en ollut junaa nähnytkään. Aluksi heräilin niiden kolinaan öisin, mutta totuin ääniin nopeasti.

Melko pian muuton jälkeen Raijan elämään tuli myös Anssi Krank, joka oli katsellut ja kuulostellut junia samoissa maisemissa jo muutaman vuoden pidempään.

Anssi vanhempineen ja sisaruksineen muutti Tampereelta Lokomon alueelle vuonna 1954.

Raijan ja Anssin nuoruudessa Ruutanasta pääsi junalla nopeasti ja kätevästi Tampereelle. Ja Orivedenkin suuntaan, jos siihen suuntaan jostain syystä mieli.

Jokainen kyläläinen tiesi taatusti, milloin seuraava juna seisahtaa Ruutanassa – aikatauluja ei tuolloin tarvittu.

Ruutanassa pysähtyivät ennen myös Tampereelta Orivedelle ja Haapamäelle liikennöineet henkilöjunat, joiden avulla Ruutana kasvoi merkittäväksi taajamaksi. Kuva: Raija ja Anssi Krankin leikekirja
Ruutanassa pysähtyivät ennen myös Tampereelta Orivedelle ja Haapamäelle liikennöineet henkilöjunat, joiden avulla Ruutana kasvoi merkittäväksi taajamaksi. Kuva: Raija ja Anssi Krankin leikekirja

Työläisjunassa jokainen istui vakipaikallaan

Suurin ruuhka seisakkeella nähtiin arkiaamuisin, kun Tampereen tehtaissa työskentelevät odottelivat niin sanottua työläisjunaa saapuvaksi.

Sen kymmenen vaunua täyttyivät nopeasti, joten useimmiten junansuorittaja heilauttaa lähtöluvan veturinkuljettajalle tasan kello 6.10.

Vaikka työläisjuna pysähtyi jokaisella asemalla ja seisakkeella, kesti matka Ruutanasta Tampereelle puolisen tuntia.

– Porukka nousi aina samaan vaunuun ja istui aina samalle paikalle. Tupakkavaunut olivat erikseen. Niissä leijui sakea savu, muistelee Anssi.

Junamatka taittui mukavasti jutellessa. Osa pelasi ajankulukseen korttia.

Kuvio toistui työpäivän päätyttyä.

– Työviikon päätteeksi osa oli hilpeällä mielellä. Salaa ryypiskelevää miestä ei välttämättä nähnyt, mutta penkin selkänojan yläpuolelle kallistuvan pullon kyllä, myhäilee Anssi.

Ruutanan ensimmäinen asemarakennuksessa oli lattiapintaa noin neljä neliömetriä. Kuva: Raija ja Anssi Krankin leikekirja
Ruutanan ensimmäinen asemarakennuksessa oli lattiapintaa noin neljä neliömetriä. Kuva: Raija ja Anssi Krankin leikekirja

Kauppakassi odotti töistä palaavaa

Moni poikkesi töistä palatessaan joko osuuskaupan tai radan toisella puolella sijainneen osuusliike Voiman myymälän pihakatoksen kautta. Siellä odottivat valmiiksi täytetyt kauppakassit hakijaansa.

– Kassit jätettiin katokseen aamulla ennen junaan nousemista. Sisältä löytyi kauppalappu toiveineen. Tuolloin ostokset merkittiin muistiin vastakirjalle odottamaan maksamista. Kauppa sai rahansa tilipäivänä, kertoo Raija.

Kukkokiekuuta kotiväelle

Raijaa ei aamukuudelta asemalaiturilla nähty, sillä Tammerkosken tyttölyseoon ehti myöhemmälläkin vuorolla. Ehti, vaikka viivytteli kotoa lähtöä viime tippaan.

– Usein venytin lähtöäni niin pitkään, että kuulin junan lähestyvän. Hyvin ehdin: junien nopeudet olivat tuolloin toista kuin nyt.

Voimistuvan puksutuksen lisäksi höyryveturin tulosta kertoi pillin vihellys.

– Eräs Ruutanassa asunut, vuosia sitten jo edesmennyt veturinkuljettaja tapasi soittaa kukkokiekuuta tervehdyksenä kotiväelleen, naurahtaa Anssi.

Koulumatkalaiset käyttivät kuukausilippua. Se oli voimassa vain kuukauden, ja uuden sai vain rehtorin tuoretta allekirjoitusta vastaan.

– Tykkäsin kulkea junalla kouluun. Väljässä vaunussa saattoi matkan aikana vaikka tehdä läksyjä ja suksetkin kulkivat kätevästi mukana hiihtokaudella, Raija muistelee.

Juna oli myös Anssin kulkupeli, kun hän matkasi ammattikouluun ja myöhemmin töihin Tampereelle.

Vaunuissa oli myös vessa, jonka tuotoksista radanvarsiasukkaat saivat osansa. Pytyssä ei ollut pohjaa, vaan kaikki päätyi reiästä raiteille. Tuuli huolehti pyyhinpapereiden tehokkaasta levittämisestä.

Vaihtuiko vesi pullossa?

Junat yksityiskohtineen ovat painuneet Raija ja Anssin mieleen.

Höyryveturit, jotka kiskoivat tummaksi maalattuja puupintaisia vaunuja. Kovat penkit. Verkosta tehdyt tavarahyllyt penkkien yläpuolella. Lättähattuina tunnetut kiskobussit, jotka korvasivat vanhat henkilöjunat lähiliikenteessä.

– Jokaisen vaunun oven päällä oli telineessä lasipullollinen vettä ja juomalasi molemmin puolin pulloa. Mahtoikohan joku oikeasti juoda sitä vettä? Itselleni ei moinen tullut edes mieleen, miettii Anssi.

Krankit pohtivat hetken, kuuluiko veden vaihtaminen konduktöörin päivittäisiin tehtäviin vai seisoko sama vesi astiassa viikosta toiseen.

Vaunuissa oli myös vessa, jonka tuotoksista radanvarsiasukkaat saivat osansa. Pytyssä ei ollut pohjaa, vaan kaikki päätyi reiästä raiteille. Tuuli huolehti pyyhinpapereiden tehokkaasta levittämisestä.

Vessan käyttö oli kielletty vain asemien kohdalla, mutta kaikki eivät säännöstä piitanneet.

– Radan varressa kasvoi isoja ja maukkaista vadelmia, joita keräsimme ja hyvällä halulla söimme, Raija päivittelee.

Seisake tiesi tuloja

Krankien muistoissa Ruutanan seisake elää vilkkaana paikkana, vaikkei siellä komeaa asemarakennusta koskaan ole ollutkaan. Lastauslaituri oli ja pistoraide, jonka olemassa oloa Anssi jälkikäteen ihmettelee.

– En muista nähneeni pistoraiteella koskaan muuta kuin jokusen halkokuorman menossa Lehtiselle.

Asemarakennuksen virkaa toimitti Kirkkonummen Tolsasta vuonna 1933 siirretty liikennepaikkarakennus, joka korvattiin uudella vuonna 1954. Se puolestaan myytiin huutokaupalla purettavaksi vuonna 1971.

Anssin mukaan rakennuksessa oli odotushuone ja lipunmyynti.

Ruutanan seisake oli monelle ansiotulonlähde.

Jo mainitun junanlähettäjän lisäksi tarvittiin muun muassa radanvartijoita. Kylän poikien suureksi kateudeksi he saivat körötellä resiinalla rataa edestakaisin tarkistaessaan raiteiden kuntoa.

Radanvartijat pitivät myös ylikäytävät puhtaina.

Höyryveturien valtakaudella väkeä tarvittiin etenkin helteisinä kesinä sammuttamaan
metsäpaloja, joita veturista maastoon sinkoilleet kipinät aiheuttivat.

Hengenlähtö lähellä

Rautatie ja junat ovat maailman sivu houkutelleet pikkupoikia, miksei tyttöjäkin.

– Ruutanan mäessä junien vauhti putosi niin alhaiseksi, että kyytiin oli helppo hypätä hetkeksi. Ja totta kai kävimme laittamassa kolikoita raiteille ennen junan tuloa.

Anssin aarteisiin kuuluu markka, jonka litistäneen junan kyydissä vuonna 1957 istui silloinen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hrustsov.

Äänekkäitä ja hitaita junia ei tuolloin osattu pitää vaarallisina. Raiteita käytettiin yleisesti kulkuväylinä, sillä ne pysyivät talvellakin auki. Kuolemantapauksilta ei vältytty. Osa niistä oli tarkoituksellisia, osa onnettomuuksia.

– Koska junia kulki harvakseltaan ja yleisesti tiedettyjen aikataulujen mukaan, ei osattu varoa. Pelastuimme isäni kanssa varoitushuudon ansiosta täpärästi, kun seisakkeelle pysähtyneen junan takaa tulikin yllättäen toinen.

Toisen kerran oli hengenlähtö lähellä, kun Anssi odotti isänsä kanssa raiteiden välissä junaan nousua. Ohitse pyyhkäisi tavarajuna pysähtymättä.

– Siellä junien välissä en uskaltanut edes hengittää.

Pitkä kotimatka

Junaseikkailut jatkuivat aikuisempanakin. Anssin piti päästä kotiin työkaverin kyydissä, mutta auto hajosi Tampereella eikä nuorukaisilla ollut rahaa junalippuihin.

– Ehdotin, että hypätään salaa junan kyytiin ja jäädään pois Kangasalla. Se juna ei sitten hiljentänytkään ennen Haapavettä. Koska rahaa ei edelleenkään ollut, nousimme Tampereen-junaan ja piilouduimme verhon taakse.

Parivaljakon oli tarkoitus jäädä pois Orivedellä, mutta juna kolkutteli suoraan reissun lähtöpisteeseen Tampereelle.Fakta

Ruutanan seisake

  • Avattiin Tampere–Haapamäki-radan ja Kangasalta Teiskoon menevän maantien risteyksessä vuonna 1907.
  • Ruutanassa pysähtyivät ennen myös Tampereelta Orivedelle ja Haapamäelle liikennöineet henkilöjunat, joiden avulla Ruutana kasvoi merkittäväksi taajamaksi.
  • Paikalle siirrettiin liikennepaikka rakennus Kirkkonummen Tolsasta vuonna 1933. Rakennus korvattiin uudella vuonna 1954.
  • Tavaraliikenne Ruutanan seisakkeella loppui vuonna 1968 ja liikennepaikka muutettiin miehittämättömäksi vuonna 1972.
  • Liikennepaikkarakennus myytiin huutokaupalla purettavaksi vuonna 1971.
  • Henkilöliikenteen pysähdykset lopetettiin vuonna 1990.
  • Lähde: Wikipedia

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.