Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Muutto

Kolumni - 4.7.2018 kello 7.01
Matti Kauhanen

Laskin, että olen muuttanut ainakin viisitoista kertaa 40 viimeisen vuoden aikana. Maakunta, paikkakunta, maisema ja ihmiset ympärillä ovat vaihtuneet ja muuttaja vanhentunut. Syynä ovat olleet opiskelut, työt ja nainen, joten omaa halukkuutta muuttamiseen on löytynyt aina riittävästi.

Kesä-heinäkuun vaihteessa muutin Kangasalta Ilmajoelle edellä mainitun kolmannen syyn takia. Ulla-vaimo ehti jo siirtää viralliset paperinsa syntymämaisemiinsa pääsiäisenä. Minun vuoroni koitti, kun Kangasalan asunnolle löytyi uusi omistaja. Olimme, pohojalaasittaan molimma, siis reilut pari kuukautta väestörekisterierossa.

Muuttaminen on kieltämättä joka kerran kova ponnistus. Syntymäkodista lähtö onnistui vielä kahta kättä heiluttaen. Mukaan tarvitsi vain pussillisen henkilökohtaisia tavaroita. Sen jälkeen muuttokuorma on kasvanut kerta kerralta Corollan tavaratilasta peräkärrylliseen ja viimeisillä kerroilla kuorma-autolastiin.

Ilmajoki ja osa väestä on tullut tutuksi viimeisen parin vuosi­kymmenen aikana. Kylän hirviporukassakin olen kulkenut mukana jo useamman syksyn ajan, joten tuttuja ovat äijät nuotiotulilla ja metsästysmaat on koluttu etukäteen.

Pari viikkoa sitten vierailtiin erään isännän viisikymppisillä. Väkeä oli paljon, tarjoilut eteläpohjalaisen runsaat ja juhlateltta pihalla yhtä suuri kuin herättäjäjuhlilla. Muuttamisen vierotusoireet ovat siitä syystä luultavasti normaalia vähäisemmät.

Toisin oli, kun muutin perheeni kanssa Varkaudesta Keski-Pohjanmaalle, Haapajärvelle. Maakunta ja kaupunki olivat sanalla sanoen savolaiselle outoja , totta puhuen myös asukkaat alkuvaiheessa. Haapajärvi piti etsiä kartasta, kun sijainnista ei aluksi ollut hajuakaan. Ensimmäisinä viikkoina ainut iloisesti tervehtinyt oli K-marketin kauppias. Syyn ehkä arvaatte.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Vähitellen Haapajärvi ja haapajärviset tulivat hyvinkin tutuiksi kaupunginjohtaja, korostan, tämä on vasta epäily , Paavo M. Petäjää myöten. Pitäjän kultapoika Mika Myllylä hiihti tuolloin vielä juniorisarjoissa, mutta taisi päästä jo näyttämään kykyjään maakuntaviestissä. Kun uusi haastavampi työ kutsui Nilsiään, niin tutut olivat pahoillaan poislähdöstämme. Hyviä ja aitoja ihmisiä nuo haapajärviset.

Omistusasunto tuo muuttamiseen oman mausteensa. Vuokrakämpästä voi häipyä helposti, mutta velkaisessa luukussa olet kiikissä helposti kuukausia, jopa vuosia.

Ennen, kunnon inflaation aikoina asunnon vaihtamisella sai ainakin omansa pois, ellei sievoista voittoakin.Nykyisin saa tuurilla hädin tuskin ostohinnan, eikä kalliiden remonttien kustannuksia laisinkaan.

Asuntojen maantieteelliset hintaerot ovat huimia.

Lukioaikoina ja vielä armeijassakin suunnittelin upseerin uraa. Virkanatsojen viehätys himmeni kuitenkin, kun tiedossa oli mahdolliset useat muutot käskyn mukaan.

Nyt voi jo sanoa, että muuttoja tuskin olisi tullut kapiaisena yhtään toimittajauraa enemmän. Lisäksi muuttokustannukset olisivat menneet valtion piikkiin.

Harvoin kaikki sujuu niin kuin luulee. Ennustuksetkaan eivät taida pitää paikkaansa. Pieksämäellä romaninainen halusi kertoa tulevaisuudestani. Uteliaisuuttani, mutta silloinkin rahapulassa, otin vain lyhyen ennustuksen. Sen mukaan elän vanhana rikkaana miehenä suuren veden äärellä.

Kuinkas on käynytkään? Olen keskituloisena eläkeläisenä satojen hehtaarien suuruisten pölyävien ohrapeltojen keskellä! Onneksi loppukesällä viljapellot lainehtivat tuulessa upeasti – ehkä lottovoitto napsahtaa ja sitten taas muutetaan!

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös