Näitkö petoeläimen tai sen jäljet? – Rhy:n edustajat neuvovat, miten havainnoista ilmoitetaan

0
Kuvasta löytyy suurpetojen, eli karhun, suden ja ilveksen jäljet sekä pienpeto supikoiran jäljet. Jälkimallien lähteenä on käytetty suurpedot.fi- ja riistainfo.fi-sivustoja. Senttimäärät ovat jälkien leveyksiä. Kuvitus: Pauliina Lindell

Menneen talven vähäiset lumet ovat sulaneet metsien varjopaikoissa säilyneitä lumilänttien rippeitä lukuun ottamatta. Vaikka talvi on eläinten jälkihavaintojen kannalta parasta aikaa, voi keväisen kostea metsämaakin paljastaa, mitä eläimiä alueella liikkuu.

Miten pitäisi toimia, jos havaitsee suurpedon jättämäksi olettamansa jäljet tai arvelee nähneensä suurpedon?

Kangasalan riistanhoitoyhdistyksen (rhy) toiminnanohjaaja Pertti Laurila ja yhdistyksen puheenjohtaja Teuvo Uusitalo kannustavat ilmoittamaan kaikista huomiota herättävistä jäljistä ja näköhavainnoista joko rhy:n toiminnanjohtajalle tai petoyhdyshenkilölle.

Laurilan ja Uusitalon mukaan jokainen ilmoitus noteerataan. Jos mahdollista, jäljistä tai nähdystä eläimestä kannattaa pyrkiä ottamaan useampia kuvia.

Jälkeä kuvattaessa sen viereen kannattaa asettaa jokin esine, joka asettaajäljen mittakaavaan. Asiansa ajavat esimerkiksi tulitikkuaski, sytkäri tai kompassi.

Jos rhy:n edustajan tarkastamat jäljet osoittautuvat suurpedon, eli ilveksen, suden, karhun tai ahman jättämiksi, petoyhdyshenkilöt kirjaavat havainnon valtakunnalliseen Luonnonvarakeskuksen Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään.

– Jos jälki herättää mielenkiinnon, sitä lähdetään katsomaan paikan päälle maastoon, Uusitalo toteaa.
Miehet toivovat, että ilmoittajat osaisivat kertoa mahdollisimman tarkan havaintopaikan ja -ajan.

– Kannattaa myös ilmoittaa mahdollisimman nopeasti. Mitä tuoreempi havainto sen parempi, Uusitalo sanoo.

Jos rhy:n edustajan tarkastamat jäljet osoittautuvat suurpedon, eli ilveksen, suden, karhun tai ahman jättämiksi, petoyhdyshenkilöt kirjaavat havainnon valtakunnalliseen Luonnonvarakeskuksen Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään. Samaan rekisteriin merkataan myös varmennetut näkö- ja jätöshavainnot sekä suurpetojen jättämät haaskat ja raatelujäljet.

Havaintojen ilmoittaminen on tärkeää, koska Luonnonvarakeskus laatii niiden pohjalta alueelliset arviot suurpetokannoista.

Uusitalo huomauttaa, että osa ihmisistä voi virheellisesti luulla, että ilmoitus johtaisi eläimen karkottamiseen tai lopettamiseen. Hän haluaa muistuttaa niiden olevan poikkeustoimia, joihin poliisi ja rhy:n suurriistavirka-apua antavat vapaaehtoiset ryhtyvät vain uhkaavissa ja äkillisissä tilanteissa.

Karkottaminen tai viimeisenä mahdollisuutena lopettaminen voivat tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos suurpeto ajautuu taajamaan tai aiheuttaa jatkuvaa haittaa vaikkapa ulkona laiduntaville kotieläimille.

Havaintojen asianmukaisella todentamisella voidaan lievittää turhia pelkoja ja oikoa vääriä käsityksiä ja puheita petokannoista. Laurila ja Uusitalo toivovat, ettei havaintoja jaettaisi sosiaalisessa mediassa, jossa keskustelu lähtee helposti laukalle.

– Esimerkiksi Facebookissa jaetut havainnot aiheuttavat vain turhaa hysteriaa, Laurila huomauttaa.

Uusitalo lisää, että sosiaalisessa mediassa syntyviltä ja leviäviltä huhuilta on myös vaikea katkaista myöhemmin siipiä. Ihminen uskoo helposti sen mitä haluaa.

– Kun Kangasalan läpi kulki pari vuotta sitten karhuja, sen jälkeen kaikkia oravaa isompia eläimiä pidettiin vähän aikaa karhuina.

Mihin seikkoihin jälkiä tunnistettaessa sitten kiinnitetään huomiota?

Jokainen eläin jättää liikkuessaan omanlaisensa jäljet tyyppipiirteineen.

Laurila toteaa, että esimerkiksi ilveksen jäljen pystyy usein tunnistamaan jo kuvasta, sillä jälki on kissaeläimille tyypilliseen tapaan pyöreä. Lisäksi se on epäsymmetrinen polkuanturoista jäävän jäljen vuoksi.

Varmuuden jäljet jättäneestä eläimestä saa yleensä käyntitapaa tarkastellessa. Erikokoiset eläimet liikkuvat erimittaisella askelluksella.

– Esimerkiksi sudella saman tassun askelväli on yli metrin, Laurila kertoo.

Esimerkiksi Facebookissa jaetut havainnot aiheuttavat vain turhaa hysteriaa.

Pertti Laurila, Kangasalan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja


Jälkien jättäjää tunnistavat tarkastelevat myös sitä, millaisessa paikassa jäljet ovat. Ilvekset liikkuvat usein pihoissa ja pihapiireissä, lähellä asutusta. Sudet sen sijaan jäävät harvoin postilaatikoille pyörimään. Niiden kulku on yleensä mahdollisimman suoraviivaista.

– Susi liikkuu niin, että se kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa, Laurila toteaa.

Kauriit houkuttelevat pihoihin ilveksiä

Tällä hetkellä niin sanotun vanhan Kangasalan alueella ei elä vakituisesti muita suurpetoja kuin ilveksiä. Niiden kanta on vakiintunut

– Tilastojen mukaan se on pysynyt samana pari vuotta, Laurila kertoo.

Vakiintuneen kannan ansiosta myös havaintoja kissaeläimestä tulee paljon. Esimerkiksi pihapiireissä viihtyvät metsäkauriit, joita Kangasalla on runsaasti, houkuttelevat niitä saalistavia ilveksiä asutuksen lähelle.

Rhy:n edustajien mukaan Kangasalan läpi kulkee toisinaan yksittäisiä susia tai karhuja. Laurila ja Uusitalo muistuttavat, että esimerkiksi susi saattaa kulkea vuorokaudessa kymmeniä kilometrejä. Siksi yksittäinen havainto ei tarkoita, että eläin asuisi alueella.

Kangasalle kulkijoitakin eksyy kuitenkin harvoin, koska sitä ympäröivät isot vesistöt, valtatiet ja Tampere.

Kuhmalahden-Sahalahden riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Miikka Oksanen kertoo, että Kuhmalahden alueella on tehty havaintoja ilveksistä. Samaa toteaa yhdistyksessä niin ikään petoyhdyshenkilönä toimiva Jyrki Savolainen Sahalahden alueesta.

– Muutama riistakamerakuva niistä tulee kuukaudessa, hän tuumaa.

Savolainen kertoo, että maaliskuun puolivälissä Sahalahden puolella, Laipanmaan metsäalueella, tehtiin havainto ahmasta.
Pedon ilmoitettiin liikkuneen alueella myös vuosi sitten.

Ilmoita havainnosta

  • Kerro ilmoittaessasi tarkka aika ja paikka.
  • Ota havainnosta mahdollisuuksien mukaan kuva tai kuvia.
  • Aseta jälki mittakaavaan asettamalla jokin tuttu esine sen viereen.
  • Ilmoita havainnosta puhelimitse tai sähköpostilla joko riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajalle tai suoraan petoyhdyshenkilölle.
  • Vanhan Kangasalan alueella tehdyt havainnot voi ilmoittaa Kangasalan riistanhoitoyhdistykselle osoitteeseen kangasala@rhy.riista.fi tai numeroon 045 142 4818.
  • Kuhmalahden tai Sahalahden alueen havainnot Kuhmalahden-Sahalahden riistanhoitoyhdistykselle osoitteeseen kuhmalahti-sahalahti@rhy.riista.fi tai numeroon 040 592 9329.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.