Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Neljä yksinäisyyttä

Kolumni - 17.11.2015 kello 8.00
Henna Ikävalko

Jos mä oon oikee miks kadulla mun läpi kävellään. 
Milla tuntee pusertavan tunteen rinnassaan. Pienenä lapsena kaikki huomasivat suloisen kiharapäisen tytön, joka hymyili hymykuoppineen aurinkoisesti. Ei hymy ole kokonaan hävinnyt, mutta Millasta tuntuu, että hymykuoppien sijaan ihmiset huomaavat vain murrosikäisen epätasaisen finnisen ihon.
Milla kävelee katse maahan päin. Huomaisikohan kukaan, jos hän törmäisi vastaantulijaan? Kuuluisiko tömähdystä? Kiroilisiko vastaantulija?

Mä olen yksinään vaik metro täynnä on ihmisii. Ne katsoo läpi vaik tartun niiden käsistä kii.
Monta uutta harrastusta: ikänaisten vesijumppa, kirjakerho, kirkkokuoro. Pirkko on ottanut itseään niskasta kiinni ja lähtenyt kotoaan liikkeelle muiden ihmisten pariin. Ei ole enää aamuisin ketään, jonka kanssa voi höpötellä tyhjänpäiväisiä.
Kirjakerhossa on kaksi samanhenkistä naista, ehkäpä heistä saisi seuraa, jos uskaltaisi kysyä. Vaikkapa kahville.
Reijo tulee mieleen, vaikka ihmisiä on kuinka paljon ympärillä. Yksinäisyys ei ota lähteäkseen.

Jos mä oon oikee miksei peili heijasta mua enää.
Tiina pyyhkäisee hien kasvoiltaan pieneen punaiseen salipyyhkeeseen. Treeni oli rankka.
Viime aikoina hän on alkanut olla tyytyväinen ulkonäköönsä. Ripset on laitettu, kynnet kunnossa, rusketuskin on haettu solariumista.
Hän pukee päälleen collegehousut ja takin ja hyppää autoon. Radiosta kuuluu reipasta musiikkia. Ehkäpä syöminen auttaa heikkoon oloon.
Kotiin päästyään hän riisuu ulkovaatteet ja katselee peiliin. Sieltä tuijottaa Tiina, joka näyttää jotenkin rähjäiseltä ja pullealta.
Hän menee keittiöön, aukaisee jääkaapin oven ja puntaroi mielessään hetken. Hän sulkee oven ja istahtaa sohvalle. Ehkä nälkä väistyy, kun odottaa.

Jos oon jo kotona miten voi olla koti-ikävä.
Ella heittää repun eteisen lattialle ja menee vessaan. Äiti on työmatkalla ja pikkuveli lojuu sohvalla iPad kourassaan. Ella selaa kännykästään Instagramia ja jää pöntölle viestittelemään kavereiden kanssa. Jalat puutuvat, joten hän nousee, vetäisee vessan ja pesee kädet.
Hän menee keittiöön ja laittaa vedenkeittimeen vettä ja napsauttaa sen päälle. Ella raahautuu keittiön pöydän ääreen nuudelikulho kädessään ja nappaa pöydällä olevan tablettikoneen. Ilona Julia ja Pinkku Pinsku kertovat juttujaan YouTubessa. Läksyt saavat odottaa.
Isä tulee kotiin ja huikkaa moit. Hän sanoo jotain muutakin, mutta Ella ei kuule mitä. Työhuoneesta alkaa kuulua vieraskielistä pälätystä.
Ella nostaa katseensa ja katselee hetken ikkunasta ulos. Hän jatkaa selaamista tabletilla.


Lainaukset ovat Sanni Kurkisuon ja Henri Salosen sanoittamasta kappaleesta Jos mä oon oikee.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös