Nonmarittaja Ritva Kössilän kotona vallitsee kaoottinen järjestys, sillä hän ei pyri minimalismiin

0
Ritva Kössilä luottaa sisustuksessa vanhoihin huonekaluihin.

Ritva Kössilän kodissa on tavaraa. Hämmentävää on, että jokainen esine näyttää löytäneen paikkansa isossa maatalossa.

Kössilä onkin nonmarittaja. Hän ei pyri minimalismiin, vaan tavaraa saa olla kodissa, kunhan ne ovat järjestyksessä.

– Tätä on kertynyt. Kun tuttavani muuttavat uuteen asuntoon, he kysyvät, ottaisitko tuon tavaran itsellesi.

Kössilä poistaa miltei viikoittain kodistaan ylimäärästä tavaraa ja vie niitä kierrätykseen.

– Minimalismi ei ole minun juttuni. Pidän vanhoista, elämää nähneistä huonekaluista ja maanläheisistä väreistä.

Vanhan, 1900-luvun alussa valmistuneen maatalon ikkunoista tulvii sisään valo. Kössilän pää kääntyy olohuoneessa olevaan vanhaan pöytäryhmään. Pöytä ja tuolit ovat kulkeneet hänen mukaan miltei 45 vuotta.

– Olen saanut nämä lahjaksi parikymppisenä, ja ne ovat kulkeneet mukanani tähän päivään saakka, hän kertoo ja osoittaa vaaleansävyisiä huonekaluja.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Ritva Kössilä on kerännyt usean värisiä ja kuosisia pöytäliinoja.

Tällä hetkellä muodissa oleva valkoinen ja kliininen ei kuitenkaan ole Kössilän mieleen.
Kössilä suunnittelee kokonaisuuksia värien, ei tavaroiden mukaan.

– En halua kotiini mitään modernia ja siroa. Talossa on korkeat huoneet, joten tänne ei käy mikään pieni räpellys.

Kössilä on muuttanut Kangasalle 1990-luvun puolenvälin paikkeilla. Intohimona hänellä on pöytäliinojen ja riepumattojen keräily. Pöytäliinoja on ehtinyt kertyä useita kymmeniä. Ne kaikki ovat siistissä pinossa yläkerran huoneissa.

– Olen kerännyt pöytäliinoja useita värejä ja kuoseja, hän esittelee.

Nykyiseen parisataaneliöiseen kotiin ei ole ostettu yhtään huonekalua uutena. Kössilä sanoo, että uuden ostaminen ei kiehdo. Myös talo on alkuperäisessä kunnossa. Ainoastaan keittiö on uusittu vesi­vahingon takia.

– Vanhat tavarat merkitsevät minulle enemmän. Uudet tavarat eivät viehätä minua millään tavalla.

Kodissa pitää näkyä eletty elämä, kuten taulut, valokuvat ja vaikka matkamuistot.

Nykyinen kulutuskeskeisyys ei miellytä Kössilää. Hyvän huonekalun merkki on se, että se on kestävä.

– Tuntuu ihan hirveältä, että nykyisin ostetaan ja heitetään pois surutta. Ihmiset heittävät liian herkästi tavaraa pois.

Kössilä kertoo esimerkin tuttavasta, joka oli antanut haastattelun erääseen sisustuslehteen.

– Ystävän kodin kaikki tavarat muutettiin lehteen sopivaksi. Alkuperäisiä tavaroita ei ollut juurikaan.

Hän miettii, että kodin pitää olla asujansa näköinen. Koti kertoo elämästä eikä sen tarvitse olla trendikäs.

– Kodissa pitää näkyä eletty elämä, kuten taulut, valokuvat ja vaikka matkamuistot.

Hän kertoo, että sisustamisesta on innostunut myös perheen toinen jäsen, tytär. Tyttären sisustus­linja on hyvin selkeä ja skandinaavinen.

– Meillä maut menevät hieman ristiin, Kössilä naurahtaa.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.