Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Tarjous voimassa 23.10. asti tai niin kauan kuin tuotteita riittääTarjous voimassa 23.10. asti tai niin kauan kuin tuotteita riittää

Oikeus parempaan tulevaisuuteen

Tuula Ruusumaa
Pääkirjoitus - 22.1.2016 kello 8.00

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu sillä ajatuksella, että perheen taloudelliset lähtökohdat eivät muodostu esteeksi lapsen myöhemmälle menestykselle elämässä. Tässä ovat olleet avainasemassa laadukas päivähoitojärjestelmä ja maksuton koulutus.
Eduskunta päätti joulukuun puolivälissä rajoittaa lapsen oikeutta päivähoitoon, modernimmin sanottuna varhaiskasvatukseen, jos vanhemmat eivät ole päätoimisesti työssä tai opiskelijoita. Lukemin 114–65 eduskunnan päätös oli selkeä, mutta ei kuitenkaan yksimielinen.
Uusi laki takaa, että lapsella on oikeus saada varhaiskasvatusta 20 tuntia viikossa, jos vanhemmat eivät työskentele tai opiskele päätoimisesti. Laki astuu voimaan elokuun alusta.

Kunnat saavat itse päättää, miten ne asiassa toimivat. Kevät näyttää, tuleeko asia myös poliittiseen päätöksentekoon Kangasalla.
Esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on kritisoinut kuntien harkintavaltaa asiassa voimakkaasti. Hänen mukaansa lapset ovat jatkossa eriarvoisessa asemassa sen mukaan, missä kunnassa he sattuvat asumaan.

Suomessa elää myytti äideistä, jotka vievät lapsensa päivähoitoon ja lorvivat itse päivän kotona. Varmasti tällaisiakin järjestelmän hyväksikäyttäjiä on, mutta todennäköisesti he ovat pieni vähemmistö.
Suurempi osa on syystä tai toisesta elämän raiteilta ulos ajautuneita henkilöitä. Kuvaan kuuluvat usein mielenterveysongelmat ja päihteet. Näiden henkilöiden lapsille mahdollisuus kokoaikaiseen päivähoitoon saattaa olla ainoa mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen.
Jatkossakin kunnalla on mahdollisuus harkita sosiaalisin perustein kokoaikaista päivähoitoa, vaikka vanhempi on kotona. Onko hankalassa elämäntilanteessa elävällä henkilöllä voimia vaatia ja hakea tällaista palvelua, se on toinen asia. Lisäksi tarveharkinta lisää tarpeetonta byrokratiaa.
Esimerkiksi Tampere ja Akaa ovat jo päättäneet, etteivät ne rajoita subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Monien asiantuntijoiden mielestä lapsen varhaisimmat vuodet määrittävät suunnan koko hänen loppuelämälleen. Tämän vuoksi Kangasalan ei pidä rajoittaa lapsen oikeutta täysipäiväiseen päivähoitoon.
Pienet lapset ovat yhteiskunnassa kaikkein heikoimmassa asemassa. He tarvitsevat parhaan mahdollisen hoivan – niin kotona kuin yhteiskunnan puolesta.

Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös