Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-Digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Oksalla ymmällä

Kolumni - 12.4.2016 kello 8.00
Jyrki Tamminen

Noudatan kulutuksen vankkumatonta periaatetta ikääntyneeseen pesukoneeseeni; kuluta koneisto loppuun ennen kuin vaihdat uuteen.  Jo kunnialliset 23 vuotta vanha B-merkkinen kone on pysynyt kunnossa kolmesti vuodessa ajetulla sitruunahappo-ohjelmalla ja nukkasiivilän puhdistuksella. Nykyisiin koneisiin tämä ei ehkä päde, kuten ei moneen muuhunkaan asiaan.
Vaan mikäpä kestäisi lähes ikuisesti, paitsi kulttuuri ja kellarisäilöön pakattu Kansojen historia -kirjasarja.
Kunnan työntekijöistä osalle myönnettiin tänä keväänä henkilökohtainen kannustinviisikymppinen Kangasala-taloon tapahtumiin talousvaa’an tasapainottajien sankaruuden mitalina. Kerrassaan mainio ele. Konehuoneen puolella töitä on paiskittu ja yhteiseen hiileen jaksettu puhaltaa.  Muitakin jaksamisen kannusteita Kangasalan työntekijöille on tarjolla. Voisi jopa ajatella, että työntekijät – muodikasta sanontaa vapaasti lainatakseni – eivät jätä kantamatta hiekkaa kengänpohjissaan työmaalle. Vuoropuhelun tärkeyttä korostaa myös Kangasalan kunnan henkilöstöstrategia.

Heräsinkin siis pohtimaan eräänä kevään kirvoittamalla ajotyömatkalla Tampereelta Kangasalle työkuntani imagomainontaa. Melko paljon Suomea ristiin rastiin ajelleena ei muistu mieleen niin outoa tienvarsijulistetta kuin kuntarajan ylittäessä näen. Sen viesti on minulle: Oksalla ymmällä! Toki muun muassa Venäjällä mahtipontiset, betonista valetut rajakyltit lähes huutavat: olet saapunut sankarikaupunkiin!
Vaan mistä kummasta on Kangasalan juhlavuoden jälkeen syntynyt idea luontopatjalla makoilevasta, suu auki ihmettelevästä pikkutytöstä, joka on asettanut kätensä silmilleen kiikariksi? Ja miksi suu on auki?  
Suoritettuani nopean ja varsin suppean mielipidekyselyn kuvan herättämistä mielikuvista sain tyrmääviä vastauksia. ”Vastenmielinen, outo, luotaantyöntävä, lapsen suu kuin Edvard Munchin Huudossa.” Olen pahoillani, Kangasala. Ja harmitti niin vietävästi, kun sain käsiini kunnan tämän vuoden matkailuesitteen, jonka melkein heitin roskiin nähdessäni saman kuvan. Harmittaa ennen muuta kaikkien maksullisen mainoksen maksaneiden puolesta.
Voihan olla toki niinkin, että lukija kokee lapsen auki olevan suun eksoottisena?  Minä ajattelen näkemästäni, että huh, huh!

Kangasalan paikalliskulttuuri, yrityselämä ja kaikki moninaiset Kangasalan arjen ja juhlan tekijät tarvitsevat laadukasta ja räätälöityä näkyvyyttä.  Mahdanko olla vastavirtaan kahlaava kun väitän, että printtiesitteiden aika on käymässä vähiin.
Mikäli kunta jatkossa aikoo harrastaa tienvarsilakanoiden esillepanoa, tulisi niissä olla teknisiä vaihtoehtoja. Nopeasti aikaan ja tapahtumiin muunneltavat tiedotteet voisivat tällöin korvata vuoden ajan pönöttävät kaksijalkaiset toteemitaulut. Varmasti tulevaisuudessa navigaattoreihin on helppo luoda asetus alueellisesta infopaketista: valitse yksi: aktiiviloma, kaksi: kulttuuriloma, kolme: valitse vapaalle.
Toivon hartaasti, ettei talven tullen vihreällä niitulla Kangas­alaa ihmettelevä pikkuinen tyttöraasu jää lumen alle. Sellaisesta imagosta jokainen voi tehdä johtopäätöksen, mille oksalle kannattaa kiivetä.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös