Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Panda Suomi-konvehti 3 pkt/10€Panda Suomi-konvehti 3 pkt/10€

Olipa kerran isä...

Kolumni - 7.11.2018 kello 7.01
Marja-Liisa Manka

Olimme Tampereen ammattioppilaitoksen Kangasalan uudessa toimipisteessä ruokaostoksilla, kun puhelin soi. Vastasin, mutta luulin jonkun pilailevan kanssani. Soittaja lupasikin lähettää perässä sähköpostia ja harkinta-aikaa olisi päivä. Mies kysyi, kuka soitti?

– Minulle tarjottiin elokuvaroolia, sanoin puolihuolimattomasti.

Ohjaaja Joonas Berghäll, joka on tehnyt muun muassa Miesten vuoron, oli nyt tekemässä Miehiä ja poikia, dokumenttielokuvaa miesten pahoinvoinnista. Miehethän kuolevat keskimäärin kuusi vuotta naisia ennen.

Elokuvaan tarvittiin työuupumuksen asian­tuntijaa. En siis vieläkään päässyt oikeaksi näyttelijäksi, jonka olin keskikoulun ammatinvalinnanohjaustunnilla asettanut haaveekseni.

Jokaisen oppilaan piti silloin valmistella esitelmä, miksi isona haluaisi. Innokkaan esitykseni jälkeen opettaja katsoi minua ja naurahti: Vaalan kunnan Veneheiton kylästä EI voi tulla näyttelijää. Muistan vieläkin hänen töröllään olevat punaiseksi maalatut huulensa, hiustensa kampauksen, kirkkaanpunaisen jakkupuvun ja ilmeen. Vajosin lattian alle. Ei sitten

Vietin lokakuisen lauantai-illan Tampereen yliopistolla kuvauksissa. Ohjaaja halusi vanhanaikaisen akateemisen ympäristön. Niinpä istuimme käytävällä entisten rehtorien ja kanslerien tiukkojen muotokuvakatseiden ympäröiminä.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Viereiseen yläaulan luentosaliin nostettiin maskeerausta varten valopöytä ja naamastani tehtiin siedettävä. Asian­tuntija ei tosin saanut näyttää ylimeikatulta.

Ohjaaja oli tarkkaan lukenut Stressikirjani ja tehnyt kymmeniä kysy­myk­siä vihkoonsa. Hän oli itsekin kokenut uupumusta ja oli minua varten laskenut tekemiensä työtuntien määrän. Viimeisen 15 kalenterivuoden aikana hän oli ahertanut yli 20 työvuotta.

–Olenko riskiryhmässä? hän kysyi.

Pahaltahan se kuulosti, ajattelin, sillä kaikista suurin vakavan työuupumuksen ennustaja on työtuntien määrä. Muutkin tekijät vaikuttavat kuten työn nopeatempoisuus, itsenäisyyden puute ja huono johtaminen.

Työpaikan konfliktit ja kiusaaminen syövät voimia. Tokihan oma persoona ja siihen kohdistuvat vaatimukset vaikuttavat. Mieheltä odotetaan edelleenkin vahvuutta, väsyminen koetaan helposti heikkoudeksi.

–Riippuu paljon siitä, onko sinulla vakavan työuupumuksen oireita. Ärtyneisyyttä, unihäiriöitä, et enää harrasta mitään, olet kyyninen, et tapaa kavereita, sinulla on fyysisiä oireita kuten verenpainetta, masennusta, lihot

Mikä siis neuvoksi? Oma havahtuminen. Pysähtyminen. Kissan nostaminen pöydälle. Stressi muuttuu uuvuttavaksi vasta pikku hiljaa, usein huomaamatta. Työtä voi muuttaa, omaa aikaa ottaa, myös itselle sopiva liikunta, kaverit ja luonto helpottavat, automaattisestikin.

Kiinnostuksella odotan elokuvaa. Nämä olivat viimeiset kuvaukset, keväällä on odotettavissa ensi-ilta.

Jotta ei tarvitsisi sanoa, olipa kerran isä, jokaisen miehen olisi hyvä pohtia omaa tilannettaan ja hakea ajoissa apua. Keskimäärin neljäsosa suomalaisista kokee työuupumusta, mutta onneksi vain muutama prosentti vakavaa ja täysin lamauttavaa loppuun palamista.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös