Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista

Oodi radiolle

Kolumni - 17.3.2015 kello 15.47
Jyrki Tamminen

Pablo Neruda teki aikoinaan Oodin kissalle, tuolle salatulle viettelijälle. Mikäli vain suinkin kykenisin edes hieman tapailemaan samaa taiteellisuuden virvatulta, olisi aiheenani kirjallisena teema radio. Miksi?
Siksi, että siinä on niin paljon ja monta. Radio virittää aamuun, vieroittaa kuuntelemisestaan työn äärelle, kiusoittelee avaamaan, häveliäästi kuuntelemaan uudelleen ja lopulta vapauttaa mielen kotimatkalla.

Mitä kaikkea se on tarjonnut minulle elämäni aikana? Muistellaan hetki yhdessä.
Muistan Pentti Fagerholmin – tumman ja vakaan – sekä äidillisen turvallisen Kaisu Puuska-Joen lauantain toivottujen johdattelijoina. Pienelle pojalle oli sanomaton ihme tarkkailla mökki-illan hämärässä, kun vihreä piste alkoi laajeta ja ääni saapui kammariin kuin vieraaksi. Mitä sieltä kuulin? Iltatuulen viestin. En käsittänyt, miksi se siellä aina soi illasta toiseen. Alkoihan tuo jo kyllästyttää, monta viikkoa samaa kuorolaulua. Onneksi Kankkulan kaivo pelasti, ja laatukuunnelmat.

Sama perinne jatkuu; illan kynttilöiden syttyessä perjantaina kammarissamme avautuu digitaalisin maustein väritetty cz/dvojka – kulttuurikanava Tšekinmaalta. Täytyy myöntää, että hairahdan myös sivupoluille eli Puhelinlankoihin ja Kansanradioon. Tätä kaikkea paikkaa Internetin musiikin ja kulttuurin hieno kirjo. Voi, kun tästä kaikesta saisimme edes pienen hetken kuultavaksemme nyt ja heti!

En sittenkään saa kaikkia makuja maisteltavakseni juuri nyt, samassa hetkessä. Pitää siis tehdä kaikkein tärkein toiminto eli valita. Seulominen tekee kaikesta haasteellisempaa, jopa radion kuuntelemisesta. En ala kiistellä netin saavutuksista, mutta olisinko tyytyväisempi, jos maailmani pysähtyisi mennyttä muistelemaan? Olen hetkessä tai en. Saunan jälkeen ei mikään maistu niin hyvältä kuin hetki parvekkeella kera kuulokkeiden, no ehkä maisema kenties.

Tšekin kielessä on mielenkiintoinen sana radiolle, ei itse aparaatille: rozhlas eli ääni, joka hajoaa kaikkialle. 1920-luvulla kieleen rantautuneen sanan voisi kai myös ottaa käyttöön hän, kelle se tulevissa eduskuntavaaleissa on tarpeen. Ääntä kuunnellaan juuri nyt tarkoin korvin. Me olemme täällä, kuulolla.
Radion tuttu kanava herättää minut jälleen huomenna.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös