– KaMen toiminta on sitoutunutta ja määrätietoista, mutta silti se on kuin iso perhe, Vasko perustelee päätöstään.
Seuran vaihto ei ollut hetken päähänpisto, vaan pitkällisen harkinnan tulos. Kunnianhimoiselle urheilijalle nuoria kärkimelojia vilisevä KaMe oli luonteva valinta.
– Ja onhan Kangasala syntymäpaikkani, se lukee oikein ajokortissa, kaksivuotiaana tamperelaistunut Vasko nauraa.
Yhetisöllisyys lämmittää
Myös oman harjoitusohjelman seuraaminen on hauskempaa eteenpäin pyrkivässä ja hyvähenkisessä porukassa kuin yksin puurtaen.
– Yhteisöllisyys lämmittää, ja seuran nuorten huippumiesten kanssa on hyvä treenata.
Erityisesti Vasko arvostaa KaMen laajamittaista juniorityötä, johon hän tutustui jo kesätöinään seuran junnuja valmentaessaan.
Mielimatka 500 metriä
Oona meloo kajakkiyksiköissä, mutta KaMessa vaihtelua voi hakea myös kaksikoista ja nelikoista.
– Mahdollisuus miehistömelontaan oli yksi syy seuran vaihtoon. Odotan innolla loppukesää ja SM-kisoja, joihin nyt pääsen mukaan.
Vaskon leipälaji on kuitenkin yksikkö. Mielimatka on 500 metriä, vaikka taskussa jo oleva nuorten EM-pronssi onkin kauhottu tuplasti pidemmältä matkalta.
Syy on selvä.
– 500 metriä on olympiamatka, 1 000 metriä ei.
Italiassa 2015 melottavat MM-kisat ovat näytön paikka. Siellä on onnistuttava, jotta haave Riosta toteutuisi.
– Milanossa on yllettävä B-finaalin kärkipäähän. Olympiapaikka on silloin mahdollinen.
Kevään EM-kilpailut ja maailman cupin osakoitokset ovat Vaskosta enemmän tai vähemmän valmistelua Milanoa ja vuoden 2016 olympiaunelmaa varten.
Urheilu etusijalla
Pitkäjänteisyyttä Vaskolla riittää, tahtoa ja tarmoa myös. Opiskelu on toistaiseksi jäissä, ja työ kaupungin liikunnanohjaajien sijaisena on sovitettu urheilun vaateiden mukaan.
– Vedän uimahalleissa uimakouluja ja vesijumppia. Lisäksi pidän KaMessa junnuharjoituksia pari kertaa viikossa.
Työtunteja kertyy, mutta vain sen verran, mitä täysipainoinen harjoittelu antaa myöten.
Eikä päivätyö kävisi muutenkaan maajoukkuemelojan rytmiin, sillä Oona leireilee ulkomailla noin 160 päivää vuodessa.
Haluan huipulle
Mikä ajaa urheilijan antamaan kaikkensa lajille, josta ei heru euroja ja jonka arvostus ei ole ansaitsemassaan kurssissa?
Vaskolle vastaus on itsestään selvä.
– Haluan kehittyä, haluan päästä huipulle ja katsoa, mihin rahkeeni riittävät.
Matka maaliin on pitkä, sillä naisten ratamelonnassa kansainvälinen taso on kova. Työnteon lisäksi menestys on kiinni monista pienistä asioista.
– Puhdasta onneakin tarvitaan.
Rikalan rooliin
KaMessa Oona Vaskolle lankeaa aktiiviuransa päättäneen Anne Rikalan rooli seuran johtavana naismelojana.
– Saappaat ovat isot täytettäväksi, mutta teen parhaani.
Rikala samoin kuin Jenni Honkanen ovat Vaskolle tuttuja jo entuudestaan. Yhteiset leiripäivät ovat hyvässä muistissa.
– He molemmat ottivat nuoren tytön leireillä hienosti vastaan. Minä taas pääsin näkemään, millä tavalla ja millä tasolla maailman huiput harjoittelevat, ja miten paljon he tekevät töitä.
Yksin mentävä
Uinti oli aiemmin Oonan ykköslaji. Elementti on melonnan kanssa yhteinen, mutta muuta yhteistä lajeilla ei juuri ole.
Uinnissa valmennettavat muodostavat kiinteän ryhmän, jonka harjoituksissa valmentaja on aina paikalla.
Ratameloja joutuu taas tekemään henkilökohtaisen valmentajansa laatimat harjoitteet yleensä yksin ja oman päänsä mukaan.
– Melonta vaatii itsekuria, sitoutuneisuutta ja määrätietoisuutta. Kotimaassa mennään välillä luonnon armoilla ja jäihin asti.
Vaikeudet kasvattavat
Vasko arvelee, että kroonisen vetäjäpulan lisäksi lajin raaka luonne karsii harrastajia.
Alan piirit ovat meillä aika pienet toisin kuin esimerkiksi Unkarissa, jossa ratamelonta on Vaskon mukaan lähes kansallislaji.
Mutta vaikeudet myös kasvattavat.
– Hankalat olot ovat tavallaan rikkaus ja antavat jännitystä touhuun.
