Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset Tapahtumat Kuvat Boksi KS-Digi Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Opettajat uupuvat

Kolumni - 5.4.2017 kello 8.01
Jyrki Taipale

Opettajien väsymisestä ja uupumisesta on keskusteltu eri medioissa poik­keuk­sel­li­sen paljon kuluneen talven aikana. Opetusalan ammattijärjestön työolobarometrin mukaan yli puolet opettajista koki jatkuvaa stressiä työssään. Olen tehnyt samaa havainnointia myös täällä Kangasalla. Syitä on varmasti monia.

Kangasalla on käytössä niin sanottu inkluusiomalli, jossa lähes kaikki erityistä tukea (yleinen tuki, tehostettu tuki, erityinen tuki) tarvitsevat oppilaat integroidaan yleisopetuksen opetusryhmiin. Erityiskoulua ei ole, vaan on ainoastaan muutama kuntouttava ryhmä.

Tämä sinänsä hyvä lähtökohta kätkee sisälle kuitenkin selkeän haasteen. Samalla kun erityisen tuen oppilaat sijoitetaan yleisopetuksen luokkiin, henkilöstöresurssien pitäisi kasvaa tämän yhdistelmän vaatimalle tasolle.

Erityisen tuen oppilaita on koulusta riippuen 1-5 prosenttia. Tehostetun tuen oppilaita voi olla jopa 20 prosenttia koulun oppilaista. Määrää merkitsevämpää kuitenkin on, että monet oppilaiden ongelmista ovat hyvin haastavia.

Isojen oppimisvaikeuksien lisäksi monissa tapauksissa puhutaan todella pahoin voivasta lapsesta. Ongelmia on esimerkiksi tunne-elämän säätelyssä, kommunikoinnissa ja arjen taidoissa. Paljon on myös selvästi masentuneita lapsia. Taustalla on usein jollain tavalla koko perhettä koskevat haasteet.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Tutustu toimintaamme verkkosivuillamme!

Isossa ryhmässä selviytyäkseen erityisen haastava lapsi tarvitsee jatkuvasti aikuisen vierelleen, esimerkiksi kasvatus- tai koulunkäynninohjaajan. Hankalia arjen tilanteita voisi sitten pureskella hänen kanssaan tai rauhoittua joskus silmittömänkin raivokohtauksen päätteeksi.

Opettajan energia ei meinaa tähän riittää, varsinkin kun huolehdittavana ja opetettavana on koko muu luokka.

Lasten isoimmat haasteet eivät ole pieniä. Kuvaavaa on sekin, että jo alakouluikäisten ongelmia hoidetaan nykyään paljon psyykelääkkeillä. Jopa 5 prosenttia koulun oppilaista saattaa olla tällaisen hoidon piirissä.

Olisiko luku näin suuri, jos lapsella olisi riittävä määrä aikuisia ympärillä, hyvä muu kuntoutussuunnitelma ja perheellä kunnollinen tuki? Toki on aina perheitä, jotka eivät ota apua vastaan, mutta sen valinnan tekevät onneksi vain harvat vanhemmat.

Kurinpidollisin keinoin on turhauttavaa yrittää puuttua pahoinvoivan lapsen ongelmiin. Myöskään opettajalla ei ole voimavaroja eikä osaamista alkaa terapeutiksi perheelle, vaikka sitä usein odotetaankin.

Tarvitaan moniammatillista, vahvaa yhteis­työtä. Elvi Siivistä (HS 30.3.) lainatakseni: Koulujen työrauhaa ja turvallisuutta parannettaisiin lisäämällä resursseja lasten­suojeluun, perheiden tukemiseen, nuorisopsykiatriaan, päihdetyötä tekeville järjestöille ja nuorisotyölle.

Jos akuutissakin tilanteessa perhe joutuu odottamaan aikaa perheneuvolaan pahimmillaan toista kuukautta, on meillä iso pohdinnan paikka.

Kun opettaja väsyy ja joutuu jäämään sairaslomalle, menetetään paljon muutakin kuin sijaisen palkkaamiseen käytettävä raha. Opettajalta menee työkyky, omanarvontuntoa ja osa itseluottamuksesta, lapsi menettää jokapäiväisen turvallisen aikuisen ja kollega tutun työtoverin. Tilanne on huolestuttava.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Tutustu toimintaamme verkkosivuillamme!
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös