Koti Pääuutiset Opiskelupaikka oli unelmien täyttymys

Opiskelupaikka oli unelmien täyttymys

0
Pääsykokeissa Henriikka Heiskanen sai hyvää palautetta pelottomuudesta ja siitä, ettei häpeä mitään. Samaan aikaan hän on herkkä ja paljon tunteva näyttelijä.

Henriikka Heiskanen, 26, on yksi kahdestatoista teatterityön opiskelijasta, jotka pääsevät toteuttamaan harrasta haavettaan.
Kilpaillulta alalta opiskelupaikan saaminen vaatii kovaa työtä.

Kangasalan kesäteatterilla on vastassa huojentunut nuori, jonka kasvoille leviää hymy, joka ei hetkessä hyydy.

Hymy on herkässä erittäin hyvästä syystä. Heiskanen aloittaa tänä syksynä teatterityön tutkinto-ohjelman eli Nätyn Tampereen yliopistossa. Kun tieto tuloksista tuli sähköpostiin kesken työpäivän, ilon kyyneleitä oli hankala pidätellä.

– Sanoin esimiehelleni, että palaan, kun saan kerättyä itseni. Itkin ja luin viestin ainakin kymmenen kertaa. Sitten soitin äidille ja itkimme yhdessä, Heiskanen nauraa.

Kesäteatteri huokuu nostalgiaa ja verestää mieleen vanhoja muistoja. Kangasalla varttunut näyttelijälupaus on esiintynyt tässä miljöössä lukuisia kertoja Pikkuteatterin ja Ramppi-teatterin esityksissä.

Teatterikärpänen puri Heiskasta 14-vuotiaana. Lukioikäisenä hän oivalsi Ramppi-teatterin näyttämöllä, että näytteleminen voi olla muutakin kuin harrastus.

– Teimme Aulis Aarnion käsikirjoittamia kotiseutuhistoriallisia näytelmiä eri vuosikymmeniltä. Ne olivat harrastajateatterille isoja juttuja. Sain haastavia rooleja, kiitosta ja hyvää opetusta ammattinäyttelijöiltä. Olen kiitollinen, että minuun uskottiin ja panostettiin.

Heiskanen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2012 ja piti kaksi välivuotta kouluihin hakemista, minkä aikana hän etsi itseään ja työskenteli au pairina New Yorkissa.

– Hain yhteensä viidesti Teatterikorkeakouluun. Tämä oli toinen hakukerta Nätylle, jonne haut ovat vain kaksi kertaa viidessä vuodessa. Hakujen välillä opiskelin Suomen Teatteriopistossa ja Lahden kansanopiston teatterilinjalla.

Tänäkin vuonna Teatterikorkeakoulussa hyväksyttyjen määrä oli pienin ensisijaisten hakijoiden määrään suhteutettuna. Sisäänpääsy oli kovan työn takana myös Nätyssä, joka yksi suosituimmista hakukohteista yliopistoissa.

Puolet opintonsa Teatterikorkeakoulussa aloittavista kahdestatoista opiskelijasta ovat opiskelleet Lahden kansanopistossa. Myös Heiskasen tulevista opiskelukavereista neljä ovat samaisen kansanopiston kasvatteja.

– Tämä ei ole poikkeuksellinen vuosi. Kansanopiston Teatterikoulutukseen on paljon hakijoita ja siksi myös karsinta on tiukempaa. Valitut ovat jo valmiiksi sitoutuneita ja kovia tekijöitä. Opettajatkin sitoutuvat työhönsä.

Heiskanen kokee kasvaneensa niin taiteilijana kuin ihmisenä ja saaneensa hyvät eväät ammattimaisen teatterin tekemiseen.

– Opin elämästä ja itsestäni paljon. Ensimmäistä kertaa tuntui, että voin lähteä luomaan uraa siitä huolimatta, vaikka en olisi päässyt kouluun.

Nyt olo on rento ja helpottunut. Rankka ja intensiivinen hakuprosessi päättyi viimein.

– On raskasta, kun hakijoita arvioidaan myös siten, minkälaisia olemme ihmisinä. Se on niin henkilökohtaista.

Nätyllä pääsykokeet ovat nelivaiheiset. Haku alkaa jo tammikuussa kirjallisella ennakkotehtävällä. Muihin vaiheisiin kuuluu ryhmätehtäviä ja ennakkoon valmisteltavia tehtäviä, kuten muutaman minuutin sooloesitys. Hakijat tekevät myös erilaisia harjoitteita.

– Improvisoimme, lauloimme, tanssimme ja liikuimme paljon. Teimme näyttelijäntyöharjoitteita, liikkeellistä kontakti-improvisaatiota parin kanssa ja kävimme lenkillä. Tehtävät olivat kuin opetustunteja.

Heiskasella on suuret odotukset tulevasta opinahjostaan.

– Olen kuullut opettajista hyvää. Odotan luokkakavereiden kanssa työskentelyä. Uskon, että meistä tulee tiivis porukka, johon voi luottaa, sillä joudumme työstämään yhdessä henkilökohtaisia ja vaikeitakin aiheita.

Heiskasella on viisi vuotta aikaa kokeilla, onnistua ja epäonnistua turvallisessa ympäristössä. Tällä hetkellä hän haluaisi oppia erityisesti kameranäyttelyä ja kehittyä laulajana.

– Olisi upeaa olla sellainen näyttelijä, joka pystyisi tekemään lavalla mitä vaan ja työskentelemään monissa eri paikoissa. En voi kuvitella jämähtäväni 20 vuodeksi yhteen teatteriin.

Yksi tärkeä syy alalle lähtemiselle on elinikäinen oppiminen.

– Rakastan opiskelua ja itseni kehittämistä. Toivon, että pystyn vielä eläkeiässäkin tekemään tätä työtä ja oppimaan uusia
juttuja.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi tähän